Menneisyyden haamut...

 ...jatkavat kummitteluaan. En voinut olla ostamatta näitä kellonuppeja, kun vihdoin pääsin pyörähtämään Sisustuspuoti Hemmassa. Aivan ihana kauppa, johon tulen astumaan sisään vielä useasti!

 Hemman naapurissa sijaitsevalta kirpputorilta löytyi tämä kamaluus. Se oli ostettava, kun eräässä Anna Örnbergin kirjassa oli tästä neitokaisesta tehty tarjoiluastia. En tiedä tulenko koskaan sellaista tekemään, mutta tiedän, että harmittamaan olisi jäänyt, jos en olisi ostanut. Hinta 0,50e.

Ja tämä ihana keijukainen löytyi kera miljoonan muun keijukaisen Orimattilan Megamyynti Areenalta. Näistä saa tehtyä vaikkapa nukkeja nukkekotiin.

Juhannus takana

 Tuli sitten juhannuksena poikettua mökillä. Montakohan vuotta sitten viimeksi olenkaan käynyt... Monta! Ukko-kulta vei minut soutelemaan, kun himosin vastarannalta ajopuita, mutta rantautuminen ei oikein onnistunut, jotta karahkoja olisi kyytiin asti saatu.
Luulen, että tarkoituksella ei tuo armas mieheni minua rantaan vienyt...

 Tosiaan juhannus meni ja niin meni jotain muutakin, nimittäin loma. Aivan salakavalasti sekin hurahti, mitään valmista en saanut, vaikka paljon suunnittelin. Työhuone odottaa edelleen maalaajaansa. Toivottavasti viikonlopun aikana joku viitsisi jotain tehdäkkin, sillä itse vietän seuraavat miljoona viikonloppua töissä.

Ja sitten historian havinaa...

Joskus silloin kun pappa eli, saimme tuliaisiksi ja lahjoiksi kelloja. Muistan rippijuhlissani miettineeni millainenkohan kello sieltä sillä kertaa saapuu ja saapuihan sieltä. Maailman kamalin, vihreä, muovinen pöytäkello, joka vuosia myöhemmin sai purkutuomion, kun tarvittiin kellonkoneistoa.

Tänään poikkesin kahdella kirpputorilla ja kummastakin lähti mukaani kello. Itsekseni naureskelin kotiin ajaessani, että olenkohan hulluksi tulossa.

Tosin näiden kellojen kohtalo on jotain ihan muuta. Vuosikellosta jää jäljelle vain kupu, eikä kaappikellostakaan jää kuin kaappi. 

Mahdanko psykologisesti ajatellen tuhota kelloja lapsena kokemani kello-trauman vuoksi???

Vai onko tämä silkkaa sattumaa?

Aarteita

 Tänään sateli rakeita. Ei nyt ehkä kirsikan kokoisia, joiksi Etlarin uutiset väittivät, mutta isoja olivat. Kuiva herne saattaisi kuvata kokoa realistisemmin. Trampoliini oli niitä täynnä ja lapset nauttivatkin rakeiden hyppyyttämisestä.

 Ja sitten näihin aarteisiin...

 En aio ääneen sanoa mistä ne ovat peräisin, mutta löytöjä ovat...

ja eikös löytäjä saa pitää???

 Ja tänään oli toinen ja viimeinen kesäloma matkailumme. Ensi viikolla palaan töihin ja harmittaa niin vietävästi!!! Tällä kertaa poikkesimme Espoossa hakemassa Huuto.netistä huutamani parisänky hetekan. Hinta 1,50, joten ei hinnalla pilattu ostos ;)

Samalla poikkesimme ukko-kultani kanssa Biltemassa. Sieltä lähtikin mukaani lattialautaa Villa Lehtokumpua silmällä pitäen.

 

Lehtokumpu

 Tämäkin rakennusprojekti odottaa tekijäänsä, niiden miljoonan muun homman lisäksi. Tuossa jokunen aika sitten sain maalaustyöt talon osalta valmiiksi. Tuo kellarikerros oli valmiiksi maalattu, mutta ei tuo väri kyllä kaunis ole! Siihen täytyisi keksiä jokin kauniimpi sävy... tai rappaus? Ei ihan matsaa tuon lemmikki sävyn kanssa.

Nyt olisi vuorossa sähköistäminen ja miten ihmeessä ajatuskin aloittamisesta etoo. Kuitenkin haluan valot talooni!!!

 Seinät ovat saaneet uusia paikkojaan ja mietin jo ikkunoidenkin asennusta sivuseinille, mutta siihen en ryhdy, muuten tästä ei tule koskaan valmista!

Jos tästä nytkään koskaan valmista tulee???

Tikkaita kerrakseen

 Keväällä kyselin anopilta olisiko jo kolmannessa sukupolvessa maalarina toimivan ukko-kultani vaarilta jäänyt maalarintikkaita. Kaikki oli juuri kuulemma poltettu, kun tilaa varastoihin tarvittiin. VOI EI!!! Kovin kysyttyä tavaraa nykyään...

Yläkuvassa olevat tikkaat löytyivät Huuto.netistä ja alku viikosta käytiin ne ukko-kultani kanssa hakemassa Kangasalalta.

 Kotiin tultuamme, ukko-kultani veli poikkesi meillä ja tokaisi, että siellähän varastossa olisi yhdet maalarin tikkaat. MITÄ!!! Eikö niitä kaikkia poltettukkaan??? Ja tässäsitten mieheni vaarin tekemät tikkaat. Tunnearvo mittaamaton!

 Ja nämä koivuiset tikkaat teki mieheni isä viime kesänä pyynnöstäni. Kunhan sen terassin saan, saavat nämä paikkansa köynnöstukena.

Ja sitten maalausprojektini... Eihän se nyt sitten ihan putkeen mennytkään! Saapi tuo ukko-kultani vähän korjailla!

Nyt on sijoitettu...

 Koskaan en ole välittänyt miltä näytän, mutta nyt... Kun alkaa tasavuodet kolkuttelemaan, on sitä alkanut vähän myös miettimään ulkonäköään.

Nyt, 31 kiloa köykäisempänä kävin laihduttamassa myös kukkaroa. Tai oikeastaan tein hyvän diilin, sillä sain nämä räpsyttimet puoleen hintaan. Ei haitannut, vaikka joutui ajamaan Järvenpäähän asti. Se kannatti ja voin suositella!!!

 Samalla bongasin netistä tämän vaa'an, joka jäi Puolassa ostamatta. 

Ilahdutti mieltä kantaa se kotiin.

Ja tässä työhuoneen maali, ihanan raikas ja toivottavasti tuntuukin viileältä! Ukko-kulta oli tosin sitä mieltä, ettei pitäisi kaikkia seiniä tällä maalata vain yksi seinä. Mutta työhuoneessa näkyy hyvin vähän seinää, joten kaikki maalataan tällä!!!

Jospa huomenna tuo maalarimestari kävisi hommiin, jookosta???

Ja kauan kaivattu terassi odottaa rakentajaansa. Ei voi virolaisiinkaan luottaa, miehiä ei ole näkynyt eikä puheluihin vastata. Ukko-kullan on itse käytävä hommiin, vaikka kiireitä olisi. Pojalla alkaa etelänkierros muutaman viikon kuluttua...

Lomalla!

Niin se loma alkoi, vaikka ei yhtään siltä tuntunutkaan. 3 viikkoa, enempää en viitsinyt tässä vaiheessa vuotta ottaa. Pidetään toiset samanlaiset sitten talvella.

Minua jo kolmatta viikkoa riivanneeseen ihottumaan taisi löytyä hoito. Lääkärin määräämät Ataraxit eivät tuntuneet missään ja kun kaikki kotoa löytyvät rasvatkin on kokeiltu, osui eilen illalla käteeni tällainen geeli. Ostin sitä Thaimaasta auringonpolttamiin, muttei se tuntunut siihen vaivaan auttavan. Mutta tähän riivatun kutinaan se toi helpotusta. Ei ehkä ihan täydellisesti, mutta helpotti kuitenkin!

Yöllä lisäilin tätä joka käänteessä ja aamulla olin havaitsevinani, että näppylät ovat vähenemään päin.

Seurailen vielä tilannetta ja jos muu ei auta, on lähdettävä sinne ihotautilääkärin pakeille!

 Tässäpä sitten kesälomani ensimmäinen - ja ehkä viimeinen - projekti. 

Työhuoneen remontti.

Eikä tässä remontissa päästä yhtään helpolla, sillä huone sisältää 5 korkeaa kaappia täynnä tavaraa. Kaappeja on ihan turha yrittää ulos huoneesta, ne on vaan siirrettävä keskelle lattiaa ja luulen, että huone työstetään kahdessa osassa.

Poistan ensin tapetit huoneen osasta seinää, sitten maalaus ja kaapit uusiin paikkoihin ja sama käsittely lopuille seinille. Maalari mieheni naureskeli puuhiani, mutta saapi naureskella. Luulen, että mieheni ennustus käy toteen ja hän saa loppupelissä hoitaa remontin loppuun!