Työhuone

Olikohan se vuonna 1991, kun hommasin oman asunnon. Tuolloin en vielä tehnyt juuri mitään askarteluja, tosin olin kyllä kiinnostunut, mutta ehkä enemmän tulevaa ammattiani silmällä pitäen.
Vuonna 1993 muutin jo ties kuinka monennen kerran ja tuolloin minulle alkoi kertymään askarteluun viittaavaa tavaraa. Tuolloin säilytin niitä jääkaapin alla sijaitsevassa kaapissa, jossa oli 2 hyllyä.
Vuonna, olikohan se 1996 muuttaessani, minulla ei ole mielikuvaa minne askartelutavarani joutuivat. Vuonna 1998 muutimme paritaloon, Nelli oli tuolloin syntynyt ja pian aloin odottaa Samulia, siellä minulla oli sellainen ehkä 7m2 huone askartelutarpeilleni. Silloinkin melkein tavarat olivat työtäni varten, mutta kun Samuli syntyi vuonna 1999, aloimme haaveilemaan omasta talosta.
Vuonna 2000 alkoikin talon rakentaminen ja tuolloin oli ehdotonta, että talossa on minulle oma työhuone, sillä kaikenlaista materiaalia oli kertynyt ja paljon...

Tässä työhuoneeni on ennen putsausoperaatiota!

Pinoja on jos jonkinlaisia, osittain johtuu siitä, että työhuoneen ovi pysyy aina kiinni, ettei kissamme pääse "sotkemaan" järjestystä. Toisin sanoen, etteivät kissamme pääse käsiksi kaikkiin naruihin ym... Tavaraa on tullut viskattua vaan avoimesta ovesta sisään sen enempää miettimättä. Työhuoneenhan on näytettävä sille, että siellä myös jotain tapahtuu... No, eipä ole päässyt tapahtumaan, kun ei ole tilaa tapahtua.

Tässä sitten huone uudessa uskossa. Hiukan olen pessimisti siinä suhteessa, kuinka kauan huone pysyy timmissä kunnossa! Mutta ainakin tilaa on kulkea tällä kertaa!!!

Nyt ehkä tuo meidän eteinen kaipaa pientä ehostusta, kun työhuoneesta on poistettu tavaraa...

Postissa tänään

The Glitter Potista tuli tänään Martha Stewartin reunaleikkuria ja muuta mukavaa...

Tämä tuli taasen Mihannasta. Olen aina lainannut tällaista laitetta naapurista, kun olen ollut menossa kirppikselle myymään ja nyt löysin sellaisen itselleni. Pystyypähän tätä käyttämään korttiaskarteluissakin ;)

Tänään lähti mieskin mökille lasten kaveriksi. Meinaa viedä pojan huomenna Mikkeliin ajamaan motocrossia. Samuli on kummasti uudestaan innostunut ajamaan, vaikka tuossa olikin hetki, ettei miestä meinannut kiinnostaa. Arvelen sen johtuneen erittäin voimakkaasta epäuskosta itseensä ja taitoihinsa. Nyt on poika itsekkin huomannut olevansa hyvä kuski ja yrittää ainakin parhaansa!

Itse olen paininut työhuoneeni kanssa, sillä siellä ei ole pitkään aikaan ollut jalansijaa ja nyt olisi tarkoitus "putsata pöytä", että saisi tämän luovuuden valloilleen. Jos hyvin käy, saan huomenna kuvia työhuoneestani ennen ja jälkeen putsausoperaation.