Harmi, että niin paljon tapahtui mun nukkuessani. Ukko-kulta oli kaivanut ruohonleikkurin esiin ja pihlajan juurelta sitten löytyikin elämää. 4 pientä pupu-lasta.
Siinä ne olivat pötkötelleet sievästi, kolme kylki kyljessä ja neljäs puun toisella puolella. Ukko-kultahan haki lapion ja siirsi reppanat valtavan kiven juurelle, kukkapenkkiin pois ruohonleikkurin tieltä.
Siinä ne sitten kaivautuivat kuka mitenkin kiven kylkeen. Todella hyvä maastovärityshän näillä, kun minä heräsin yövuoron päätteeksi ihmettä kummastelemaan, sai tehdä töitä, että erotti pienen värisevän kuonon lehtien seasta.
Söpösiähän nämä! Toivottavasti äiti löytää pienokaisensa muutaman metrin päästä löytöpaikastaan.
Illalla ennen yövuoroon lähtöä kävin katsastamassa pienokaisia ja ne olivat kadonneet. Kiven juuressa on hyviä onkaloita, joten toivon niiden menneen sinne suojaan kissoilta.
Autoa startatessa viereisestä pusikosta kipitti siili karkuun pahaa ääntä. Juuri oltiin töissä puhuttu kenenkä pihassa siilejä asustaa ja pääsin sanomasta, että viimeksi olen pihallamme siilin nähnyt kun olimme taloomme muuttaneet reilusti yli 10 vuotta sitten. Nytpä saan viedä pihalle kissanruokaa, jotta tämäkin tuhisija tontillamme pysyisi!
Muutenkin oli pihapiiri hyvin edustettuna kun metsässä kukkui käki ja naapuripalstalla töräytteli fasaani merkkiääniään.
Ja naapurissa alkoi bileet, joten kai sieltä sitten sikojenkin ääntä kuuluu loppuyöstä?! Onneksi en ole sitä kuulemassa ;)
