maanantai 20. toukokuuta 2013

Haavahoitajalle

 Tuli sitten eilen pyörittyä kameran kanssa pihamaalla.
Ja löytyihän sieltä elämää.
 Kaikkien vihaama lehtokotilo pääsi tekemään tuttavuutta kameran kanssa
ja sehän oikeasti "hyppäsi" linssille.
Uteliaana tutki,
mikä musta-aukko oikein lähestyy.
Kuvathan ovat melkein kuin sarjasta Ruohonjuuri tasolla,
tykkään siitä kovasti!
 Tämä kaveri sai elää!
Tänään tieni käy haavahoitajalle.
Yksi kohta haavasta,
nännin ympärillä tihkuttelee edelleen
ja tuntuu, että siinä ei olisi ollutkaan tikkiä,
sen verran se repsottaa.
No,
käydään hakemassa sieltä mielenrauha,
jotta kaikki on ok!?

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Ambulanssia hätiin....

Eilinen ilta sujuikin sitten mukavasti, kunnes....

Nappasin iltapalaksi tyttären tekemän pannarinpalan
ja hetken kuluttua ajattelin käydä nukkumaan.
Lääkitys naamaan eli yksi Panacod.

Ehdin torkahtaa kunnes havahduin vatsakipuun.
Päätin lähteä huussiin sitä helpottamaan, 
mutta vielä mitä.
Kipuhan vaan yltyi ja yltyi.
Ähisin ja huusin ukko-kultaa tuomaan ämpäriä.
Oksennusta yritin,
mutta laihdutusleikkauksen läpikäyneenä siitä harvemmin tulee mitään.

Kipu oli ja pysyi
ja keskittyminen meni hengittämiseen.
Hetken kuluttua alkoi helpottamaan,
mutta vain hetkeksi.
Kipu palasi kohoten hyvinkin korkeaksi.

Veri alkoi paeta raajoista,
naama ja huulet olivat vitivalkoiset
ja kylmähiki valui otsalta.

Muu perhe seurasi kiinnostuneena jääkiekkoa
ja sarkastisesti huomautinkin,
ettei mulla mitään hätää,
voisivat silti soittaa Akuuttiin,
jotta mitä tehdään.

Ukko-kulta taisi olla sen verran paniikissa,
että kyseli vaan useaan otteeseen mihin sattuu.
Ja vaikka vastasinkin,
ei tuntunut äijälle järkeen kolahtavan vastaukset.

Tytär sitten otti ja tarttui luuriin.
Akuutista sai ohjeen soittaa ambulanssia.
Ja senpä tyttö teki.
Puuskuttelujen ja kirousten välissä
vastailin mitä hätäkeskuksesta kysyttiin
ja niin saatiin auto matkaan.
Ei tosin kiireellisenä,
vaikka itsestä tuntui,
että nyt se on menoa.
Päässäkin alkoi huippaamaan...

Mutta sitten kipu loppui
ja iski jäätävä kylmyys.
Ajasta ei ole käsitystä,
mutta kun ambulanssi tuli,
oli pahimmasta jo selvitty.
Peruselintoiminnot olivat ok
ja mahaa tunnusteltiin.

Ambulanssin väki kyseli
lähdenkö mukaan,
mutten tietenkään halunnut lähteä,
kun kohtaus oli ohi.
Syyksi epäilivät iltapalaksi syömääni pannaria
ja sen rasvaa.
Hmmmm,
luulen, että ennemmin jätän koskematta noihin Panacodeihin
kuin pannariin.

Teipinpoiston jälkitunnelmia

 -Mitä hittoa!!!
Pitikö ne kaikki viedä???????
Olisi nyt voitu jotain jättääkkin!
 No, ensi reaktio...
Ennen peilissä on ollut vastassa kuppikoko "herranjumala".
Napaan asti roikkuvat, löllöt kauhistukset.
Nyt ne rumilukset ovat muuttuneet roikkumattomiksi, sopusuhtaisiksi rinnoiksi.
Enää ei tule pysymään täysinäinen Kossu pullo rintojen alla
;)
Saavutushan sekin!!!
Olin aivan varma,
että kuppikoko olisi A tai B
ja lähdinkin Liivikeskukseen asiaa tarkistamaan. 
Ihmeekseni se olikin D.
Kylläpä helpotti!

tiistai 14. toukokuuta 2013

Teippien poisto

Tänään olisi vuorossa näiden jumalattomien teippien poisto.
Ovat kuin karhuntarraa,
kutittavatkin vietävästi.
Varasin ajan työterveyshoitajalle,
joka saa operaation suorittaa.
Itse en saa voimaa repäisyyn,
jotta säästyisin suuremmilta kivuilta ja
ukko-kulta heittäisi henkensä
kun näkisi mitä alla on.

HUOM!
Tämän kummempaa kuvaa en täällä julkaise,
mutta itselleni olen tallentanut ennen kuvia ja tulen ottamaan myös jälkeen kuvat,
kunhan tästä parannutaan.
Mutta kuvat tulevat vain omaan käyttööni!!!
;)

maanantai 13. toukokuuta 2013

Operaatio ohi

Tänään klo 7 astelin sairaalaan pienoinen paniikinpoikanen kainalossa.
Hoitaja esilääkitsi särkylääkkeellä ja lääkäri piirteli rintavarustukseeni viivoja. 
Ja pian makasinkin leikkauspöydällä. 

Herätessä oloni oli hyvä,
Pikkaisen paleli ja sain lämpöpeiton.
Särkylääke vei takaisin uneen.

Uudelleen herätessäni olin virkeä.
Ihmeellistä, 
Sillä yleensä nukutuksen jälkeen on pää ollut sekaisin koko päivän.
Juotuani pyysin päästä jalkeille.
Pyyntöni evättiin,
Nostettiin vain pääpuolta.
Kello oli jotain 12 kieppeillä.

Klo 14 pyysin uudelleen sängystä nousua,
Alkoi kankku hikoamaan ikävästi.
Hoitajan mukaan kukaan tämän operaation läpikäynyt
Ei ollut pyrkinyt näin nopeasti jalkeille.
Sain nousta,
Koska uskoi,
Että voin hyvin.
Särkylääkettäkin söin pakotettuna... 

Kun sängystä nousin, 
Suuntasin syömään leivän ja hedelmäsalaattia.

Hoitajan kanssa pukemaan omat vaatteet
Ja haavanhoito-ohjeet ja
Sitten olinkin valmis kotiin.

Ukko-kulta noukki kyytiin klo 15
Ja kotiin!


torstai 9. toukokuuta 2013

Kukkapenkkien kunnostus

Kukkapenkit on nyt saatettu laitettu ensi kertaa tältä keväältä.
Juhannusruusun vetäisin matalaksi, 
jotta pääsin käsiksi rikkaruohoihin.
Tämän penkin kanssa tuli kiire,
sillä nyt pitää suojautua mahdollisilta naarmuilta. 
 Maanantaina on edessä rintojenpienennys operaatio.
Sekin meinasi lyttääntyä,
kun hoitaja tuumasi painoindeksini olevan liian suuren.
Mitä ihmettä?
Vaadittava indeksi on minulla ollut joskus ennen lapsia.
Sairaalassa todellakin tiesivät painoni,
sillä minut punnitaan AINA kun siellä käyn.
Laihdutusleikkauksen seurausta!
Hoitaja soitti leikkaavalle lääkärille,
eikä asiassa ollut mitään ongelmaa!
Ja nyt valmistaudutaan tulevaan!
Pääsinpä erään lehden haastatteluunkin tuossa taannoin asiasta...