tiistai 21. kesäkuuta 2011

Aarteita

 Tänään sateli rakeita. Ei nyt ehkä kirsikan kokoisia, joiksi Etlarin uutiset väittivät, mutta isoja olivat. Kuiva herne saattaisi kuvata kokoa realistisemmin. Trampoliini oli niitä täynnä ja lapset nauttivatkin rakeiden hyppyyttämisestä.
 Ja sitten näihin aarteisiin...
 En aio ääneen sanoa mistä ne ovat peräisin, mutta löytöjä ovat...
ja eikös löytäjä saa pitää???

 Ja tänään oli toinen ja viimeinen kesäloma matkailumme. Ensi viikolla palaan töihin ja harmittaa niin vietävästi!!! Tällä kertaa poikkesimme Espoossa hakemassa Huuto.netistä huutamani parisänky hetekan. Hinta 1,50, joten ei hinnalla pilattu ostos ;)
Samalla poikkesimme ukko-kultani kanssa Biltemassa. Sieltä lähtikin mukaani lattialautaa Villa Lehtokumpua silmällä pitäen.
 

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Lehtokumpu

 Tämäkin rakennusprojekti odottaa tekijäänsä, niiden miljoonan muun homman lisäksi. Tuossa jokunen aika sitten sain maalaustyöt talon osalta valmiiksi. Tuo kellarikerros oli valmiiksi maalattu, mutta ei tuo väri kyllä kaunis ole! Siihen täytyisi keksiä jokin kauniimpi sävy... tai rappaus? Ei ihan matsaa tuon lemmikki sävyn kanssa.
Nyt olisi vuorossa sähköistäminen ja miten ihmeessä ajatuskin aloittamisesta etoo. Kuitenkin haluan valot talooni!!!
 Seinät ovat saaneet uusia paikkojaan ja mietin jo ikkunoidenkin asennusta sivuseinille, mutta siihen en ryhdy, muuten tästä ei tule koskaan valmista!
Jos tästä nytkään koskaan valmista tulee???

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Tikkaita kerrakseen

 Keväällä kyselin anopilta olisiko jo kolmannessa sukupolvessa maalarina toimivan ukko-kultani vaarilta jäänyt maalarintikkaita. Kaikki oli juuri kuulemma poltettu, kun tilaa varastoihin tarvittiin. VOI EI!!! Kovin kysyttyä tavaraa nykyään...
Yläkuvassa olevat tikkaat löytyivät Huuto.netistä ja alku viikosta käytiin ne ukko-kultani kanssa hakemassa Kangasalalta.
 Kotiin tultuamme, ukko-kultani veli poikkesi meillä ja tokaisi, että siellähän varastossa olisi yhdet maalarin tikkaat. MITÄ!!! Eikö niitä kaikkia poltettukkaan??? Ja tässäsitten mieheni vaarin tekemät tikkaat. Tunnearvo mittaamaton!
 Ja nämä koivuiset tikkaat teki mieheni isä viime kesänä pyynnöstäni. Kunhan sen terassin saan, saavat nämä paikkansa köynnöstukena.
Ja sitten maalausprojektini... Eihän se nyt sitten ihan putkeen mennytkään! Saapi tuo ukko-kultani vähän korjailla!

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Nyt on sijoitettu...

 Koskaan en ole välittänyt miltä näytän, mutta nyt... Kun alkaa tasavuodet kolkuttelemaan, on sitä alkanut vähän myös miettimään ulkonäköään.
Nyt, 31 kiloa köykäisempänä kävin laihduttamassa myös kukkaroa. Tai oikeastaan tein hyvän diilin, sillä sain nämä räpsyttimet puoleen hintaan. Ei haitannut, vaikka joutui ajamaan Järvenpäähän asti. Se kannatti ja voin suositella!!!
 Samalla bongasin netistä tämän vaa'an, joka jäi Puolassa ostamatta. 
Ilahdutti mieltä kantaa se kotiin.
Ja tässä työhuoneen maali, ihanan raikas ja toivottavasti tuntuukin viileältä! Ukko-kulta oli tosin sitä mieltä, ettei pitäisi kaikkia seiniä tällä maalata vain yksi seinä. Mutta työhuoneessa näkyy hyvin vähän seinää, joten kaikki maalataan tällä!!!
Jospa huomenna tuo maalarimestari kävisi hommiin, jookosta???

Ja kauan kaivattu terassi odottaa rakentajaansa. Ei voi virolaisiinkaan luottaa, miehiä ei ole näkynyt eikä puheluihin vastata. Ukko-kullan on itse käytävä hommiin, vaikka kiireitä olisi. Pojalla alkaa etelänkierros muutaman viikon kuluttua...

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Lomalla!

Niin se loma alkoi, vaikka ei yhtään siltä tuntunutkaan. 3 viikkoa, enempää en viitsinyt tässä vaiheessa vuotta ottaa. Pidetään toiset samanlaiset sitten talvella.
Minua jo kolmatta viikkoa riivanneeseen ihottumaan taisi löytyä hoito. Lääkärin määräämät Ataraxit eivät tuntuneet missään ja kun kaikki kotoa löytyvät rasvatkin on kokeiltu, osui eilen illalla käteeni tällainen geeli. Ostin sitä Thaimaasta auringonpolttamiin, muttei se tuntunut siihen vaivaan auttavan. Mutta tähän riivatun kutinaan se toi helpotusta. Ei ehkä ihan täydellisesti, mutta helpotti kuitenkin!
Yöllä lisäilin tätä joka käänteessä ja aamulla olin havaitsevinani, että näppylät ovat vähenemään päin.
Seurailen vielä tilannetta ja jos muu ei auta, on lähdettävä sinne ihotautilääkärin pakeille!
 Tässäpä sitten kesälomani ensimmäinen - ja ehkä viimeinen - projekti. 
Työhuoneen remontti.
Eikä tässä remontissa päästä yhtään helpolla, sillä huone sisältää 5 korkeaa kaappia täynnä tavaraa. Kaappeja on ihan turha yrittää ulos huoneesta, ne on vaan siirrettävä keskelle lattiaa ja luulen, että huone työstetään kahdessa osassa.
Poistan ensin tapetit huoneen osasta seinää, sitten maalaus ja kaapit uusiin paikkoihin ja sama käsittely lopuille seinille. Maalari mieheni naureskeli puuhiani, mutta saapi naureskella. Luulen, että mieheni ennustus käy toteen ja hän saa loppupelissä hoitaa remontin loppuun!

torstai 2. kesäkuuta 2011

Krakovan tuliaiset

 Heti sunnuntai aamuna suuntasimme askeleet kohti Krakovan vanhojen tavaroiden kirppistä. Ja sieltähän tuli tehtyä parhaat löydöt. Ihana kallo lähti oitis mukaan.
Oli jännää huomata, etteivät paikalliset puhuneet kuin puolaa tai saksaa. Englannilla ei meinannut pärjätä. Ja kun hinnan kysyi, näillä myyjillä ei ollut laskinta, jonka kanssa tinkiminen olisi ollut sujuvampaa. Onneksi meillä oli mukana yksi suomessa asuva puolalainen, joka sitten joutuikin hoitamaan kaikkien kaupat.
 Näitä lasipulloja minulla jo olikin yksi, mutta tuo teline puuttuu. Mitähän tähän settiin vielä oikeasti kuuluisi kun telineen molemmin puolin on tuollaiset rinkulat?
 Kellotaulukin oli ostoslistalla. Se emalinen tosin jäi vielä Puolaan. Niinkuin se ihastelemani vaakakin. Mutta nyt minulla on hyvä syy lähteä uudelleen! 
Jospa lähtisi jouluostoksille???
 Nämä kengät löytyivät isosta ostoskeskuksesta, eivätkä olleet halvat, mutteivät kalliitkaan. Ihastuin pehmeään kantapäähän. Kaikki ostamani kengät tekevät minulle rakkoja, jospa nämä eivät tee...
Ja sitten kori, joka oli kukkuroillaan mansikoita. Tämä puolalainen työkaverimme käväisi ostamassa meille aamupalaksi mansikoita ja kori ajautui kalloni kuljetuskoriksi. En uskaltanut ottaa riskiä ja viedä kalloa lentokoneeseen käsimatkatavaroissa, sillä en ollut varma oltaisiinko se tulkittu teräaseeksi sarvien vuoksi. Tästä syystä mietin pääni puhki mihin sen pakkaan, että komistus pysyisi ehjänä. Ja niinpä se tuotiin mansikkakorissa ja ehjänä tuli perille.

Pienellä budjetilla lähdin matkaan ja köyhänä palasin kotiin. Budjetti ylittyi yli 100 %. 
Mutta hauskaa oli!!!

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Krakova parissa päivässä

 Kiirettä piti, mutta kun heräsi aikaisin ja palasi hostelliin myöhään, niin kaikki on mahdollista...
 Auschwitzin kuuluisa portti.
Ja seinä, jonka eteen en olisi koskaan halunnut seisomaan. Onneksi ei ole tarvinnutkaan!
 Vanhan kaupungin Mariankirkko.
 Ja mitäs sitten tapahtuikaan??? 
Mellakkapoliisien iso auto - itseasiassa kaksikin - ilmestyi katukuvaan kun puna-valkopaitaiset pojat aloittivat karkelot.
Soihdut paloi ja pommit paukkui. Krakova oli voittanut Varsovan jalkapallossa. Bileet pystyyn ja meno oli todella kovaa. Pullot lensi ja laulu kaikui. Vielä klo. 3 kun yritin avata hostellin ikkunaa kuumuuden takia, jatkoi joku kultakurkku lauluaan. Jäipä ikkuna avaamatta!
Sekasorron keskellä yritti pari suomalais-tyttöä metsästää juotavaa yöksi, mutta kun ympärillä alkoi meno kiihtyä, verissä päin olevia poikia kiisi ohi ja laulut lähestyivät, päättivät nämä tytöt ottaa muutaman askelen takapakkia. 
Nurkan takaa juoksussa ilmestyvät mellakkapoliisit varusteineen viestittivät, että nyt jos koskaan olisi syytä palata huoneeseen ja juomat saatuamme me palasimmekin. Tosin minua olisi kiinnostanut paparazzin työ...

Huomenna lisää ostoksista...