Kiirettä piti, mutta kun heräsi aikaisin ja palasi hostelliin myöhään, niin kaikki on mahdollista...
Auschwitzin kuuluisa portti.
Ja seinä, jonka eteen en olisi koskaan halunnut seisomaan. Onneksi ei ole tarvinnutkaan!
Vanhan kaupungin Mariankirkko.
Ja mitäs sitten tapahtuikaan???
Mellakkapoliisien iso auto - itseasiassa kaksikin - ilmestyi katukuvaan kun puna-valkopaitaiset pojat aloittivat karkelot.
Soihdut paloi ja pommit paukkui. Krakova oli voittanut Varsovan jalkapallossa. Bileet pystyyn ja meno oli todella kovaa. Pullot lensi ja laulu kaikui. Vielä klo. 3 kun yritin avata hostellin ikkunaa kuumuuden takia, jatkoi joku kultakurkku lauluaan. Jäipä ikkuna avaamatta!
Sekasorron keskellä yritti pari suomalais-tyttöä metsästää juotavaa yöksi, mutta kun ympärillä alkoi meno kiihtyä, verissä päin olevia poikia kiisi ohi ja laulut lähestyivät, päättivät nämä tytöt ottaa muutaman askelen takapakkia.
Nurkan takaa juoksussa ilmestyvät mellakkapoliisit varusteineen viestittivät, että nyt jos koskaan olisi syytä palata huoneeseen ja juomat saatuamme me palasimmekin. Tosin minua olisi kiinnostanut paparazzin työ...
Huomenna lisää ostoksista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti