lauantai 30. heinäkuuta 2011

Kirppis löytöjä

 Ja taas on tuullut kierreltyä kirppistä. Eli Lahden Lanttilaa. 
Ensiksi purnausta! 
En ymmärrä miksi äidit antavat lapsiensa kulkea yksin kirppiksellä? Lapset kantavat kaikki ihailemansa tavarat äidin luo, mutta kun äiti ei suostu ihanuutta ostamaan, se jää siihen. Olisi kovin ystävällistä, jos nämä äidit myös hoitaisivat tavarat takaisin sinne, mistä ne on otettu! Tätä olen saanut todistaa kun olen ollut pöytääni siivoamassa. Edes se, että myyjä on ollut paikalla, ei ole muuttanut näiden äitien toimintaa.
Seuraava purnaukseni kohdistuu kirppiksen pitäjiin... En ymmärrä miksi laputtomien tavaroiden pöytä notkuu tavaroita, joissa on lappu? Mielestäni hinta 36e/viikko on sen verran kova, että kirppiksen pitäjät voisivat palautella tavaroita paikoilleen lappujen mukaan! Maksanko ainoastaan siitä, että tavarani myydään, muuten hoidan kaiken itse?
Sitä paitsi, mielestäni Lanttilassa varasetaan tavaraa aivan liian paljon! Kassojen pitäisi sijaita niin, että kaikki ovesta ulos kantautuva tavara voitaisiin tarkistaa. Nyt ei kukaan tarkista kasseja ulos mentäessä, kaikki perustuu luottamukseen.
 Ylä kuvassa olevan tähti tarjottimen bongasin kirppistä kiertäessäni, myös nämä menninkäiset. Menninkäiset lähtivät mukaani syystä, että siirryn ensi viikolla töissä Menninkäisten ryhmään. Nämä todennäköisesti lähtevät mukaani töihin.
Ja tämä LÖYTÖ... Kävin hiplaamassa tätä ihanuutta pariin otteeseen ennenkuin se lähti matkaani. Hinta oli kova, mutta tämä on aidosti vanha. Olen varma, että huomenna kun sen olisi ostanut joku muu, olisin itkenyt verta. Joten pakko-ostos. Tiedän mistä saisin tähän puisia puolia, mutta en jaksanut niitä tänään hakea, enkä tiedä onko paikka enää elokuussa auki, joten jänniystä elämään...

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Kiitos kortteja poistuville

 Kesälomat on lusittu ja on aika sanoa hei heit joillekkin työntekijöille. 
Tässä ihanat enkelikortit parille mukavalle tyypille!

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Tolppaa pukkaa...

 Tänään palasi kirvestyömiehemme lomilta ja sai taas aikaiseksi vaikka mitä. 
Mm. harmaita hiuksia ukko-kullalleni. Terassiin ei saada kattoa, jonka insinööri on piirtänyt. Mahdotonta toteuttaa... Hetken ukko-kulta oli sitä mieltä, että katto jää kokonaan tekemättä, koska siitä ei taida tulla nättiä. Mutta onneksi mieli muuttui nopeasti ja eiköhän tämä ongelma ratkea, kun päästään kattoa tekemään. Se on vaan rakennettava askel kerrallaan ja tehtävä suunnittelutyö homman edistyessä.
Tässä taitaakin olla yksi syy miksei viron pojista ole kuulunut mitään...
Tänään käväisin lääkärillä ja sain tämän ja huomisen sairaslomaa. "Jos ei aamulla jostain kohtaa kolota, on ihminen kuollut" sanoi lääkäri. Ihan kiva, näin ALLE 40- vuotiaalle! Totesi myös, ettei kolotus johdu työstä vaan todennäköisesti viimasta. Autossa on todellakin ilmastointilaite huutanut hoosiannaa viime päivinä...

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Istutuspöytä

Kylläpäs mä oon ahkera! 
Kesälomallani löysin pihasta lautakasan. (Tosin se lautakasa on ollut pihassa jo viime vuodesta saakka) Tarkemmin ajatellen, sain idean mitä laudasta voisin tehdä. Ja kun jouduin rimoja sirkkelöimään ukko-kullalle, sirkkelöin samalla itselleni pöydän osat. Ukko-kulta ei ollut kovin ihastuksissaan, sillä tämä lautatavara oli tarkoitettu rakennusprojektiin, mutta eikös näitä nyt saa hakea kaupasta lisää??? Ja lisäähän on haettava, sillä laudoista ei tullut enää pöydälle kantta. 
Nyt on 2 yövuoroa takana ja huomenna olisi ollut lähtö töihin, mutta...
Olkapään tulehdus on pahenemaan päin, tällä kertaa kyseessä on toinen olkapää kuin toukokuussa sairastamani. Jokohan sitä tutkittaisiin, missä vika piilee kun aina tulehtuu. Nytkin pystyn toimimaan tavallisesti, mutta nukkumaan käydessä alkaa mahtava jomotus. Käsiä ei voi pitää tyynynalla tai sitten ainakin on herättävä kipuun, kun yrittää ottaa kädet sieltä pois. Ratin kääntäminenkin aiheuttaa vihlovan kivun. 
Eli taidan marssia huomenna lääkäriin pyytämään piikkiä!

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Kaulakoru

Korurintamallakin tapahtuu edistystä...
Yövuoro takana ja toinen edessä.Kumma juttu, kun pääsee nukkumaan klo. 7.30 niin unta riittää vain 11.30 asti. Täytyy vissiin yrittää nukkua illallakin. Rankka viikko tiedossa! Töitä maanantaista perjantaihin, eikä mitään lyhyitä päiviä! Mutta sitten on viikonloppu vapaa pitkästä aikaa!

torstai 21. heinäkuuta 2011

Julmetun iso terassi

 Timpuri sai kahdessa päivässä paljon aikaan. Nyt hän lomailee maanantaihin, sillä oli varannut jo aikaisemmin matkan vaimon kanssa. Mutta hyvältä näyttää!!!
Nyt vasta hahmotan terassin suuruuden. Tuo ukko-kulta on sitä jo siunaillut, mutta itse en ole pitänyt terassia suurena, nyt pidän. Mutten liian suurena!
Jospa saisi syksyllä pidettyä illanistujaiset???

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Äiti motocross radalla

 Pojalla on ollut kovat treenit, Forsassa tänään ja huomenna kisat.
 Verta ja kyyneliä on vuodatettu, aina ei tiedä kiinnostaako herraa enää vai missä mättää. Ei taida herrakaan aina tietää mitä haluaa! Tänään viimeksi isä menetti hermot pojan kanssa. Eihän kisoihin lähdetä köröttelemään. Tällä kertaa poikakin kuunteli isäänsä ja paransi huomattavasti tulosta. 
Ensimmäinen ei tarvitse olla, riittää kun yrittää ja nyt oli yritystäkin!!!
 Mitähän se äiti sieltä motocross radalta sitten löysikään? 
Ihania oksia... (Muutamia käkkäröitä lähti mukaankin ukko-kullan estelyistä huolimatta)
 Ja kaunista sammalta vajan katolla.
Kylläpäs Suomen luonto on kaunis!
;)

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Muutama tikku ristissä

 Työmiehistä ei sitten sen koommin kuulunut mitään, eikä tuo ukko-kulta saanut yhteyttä pariin tuttuun timpuriin, joten rouvan oli aika hoitaa asiat kuntoon. Ja niinhän siinä kävi, jotta keskiviikkona tapasin timpurin ja perjantaina mies oli jo täydessä työntouhussa.
 Terassi nouskoon... Kyllä sitä on odotettukkin!!!
 Ja sitten kirppislöytöihin. Itselläni alkoi kirppispöydänpito tällä viikolla ja tuleepahan siinä samalla kierrettyä muutkin pöydät päivittäin. En tiedä onko se hyvä vai huono kantaa toisella kädellä tavaraa myyntiin ja ostaa sitä toisella?
 Mielestäni tein joka tapauksessa löytöjä! Ja ukko-kullan mielestä roskaa, kuten alla oleva puhkiruostunut amppeli...
Miehet vaan ei ymmärrä ;)
 Ja Lauran kaupassa Vääksyssäkin tuli poikettua. Sieltä saa nyt peilejä mahdottoman halvalla!!! Ja aivan ihania vaatteita, kannattaa käydä!!!

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Menneisyyden haamut...

 ...jatkavat kummitteluaan. En voinut olla ostamatta näitä kellonuppeja, kun vihdoin pääsin pyörähtämään Sisustuspuoti Hemmassa. Aivan ihana kauppa, johon tulen astumaan sisään vielä useasti!
 Hemman naapurissa sijaitsevalta kirpputorilta löytyi tämä kamaluus. Se oli ostettava, kun eräässä Anna Örnbergin kirjassa oli tästä neitokaisesta tehty tarjoiluastia. En tiedä tulenko koskaan sellaista tekemään, mutta tiedän, että harmittamaan olisi jäänyt, jos en olisi ostanut. Hinta 0,50e.
Ja tämä ihana keijukainen löytyi kera miljoonan muun keijukaisen Orimattilan Megamyynti Areenalta. Näistä saa tehtyä vaikkapa nukkeja nukkekotiin.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Juhannus takana

 Tuli sitten juhannuksena poikettua mökillä. Montakohan vuotta sitten viimeksi olenkaan käynyt... Monta! Ukko-kulta vei minut soutelemaan, kun himosin vastarannalta ajopuita, mutta rantautuminen ei oikein onnistunut, jotta karahkoja olisi kyytiin asti saatu.
Luulen, että tarkoituksella ei tuo armas mieheni minua rantaan vienyt...
 Tosiaan juhannus meni ja niin meni jotain muutakin, nimittäin loma. Aivan salakavalasti sekin hurahti, mitään valmista en saanut, vaikka paljon suunnittelin. Työhuone odottaa edelleen maalaajaansa. Toivottavasti viikonlopun aikana joku viitsisi jotain tehdäkkin, sillä itse vietän seuraavat miljoona viikonloppua töissä.
Ja sitten historian havinaa...
Joskus silloin kun pappa eli, saimme tuliaisiksi ja lahjoiksi kelloja. Muistan rippijuhlissani miettineeni millainenkohan kello sieltä sillä kertaa saapuu ja saapuihan sieltä. Maailman kamalin, vihreä, muovinen pöytäkello, joka vuosia myöhemmin sai purkutuomion, kun tarvittiin kellonkoneistoa.
Tänään poikkesin kahdella kirpputorilla ja kummastakin lähti mukaani kello. Itsekseni naureskelin kotiin ajaessani, että olenkohan hulluksi tulossa.
Tosin näiden kellojen kohtalo on jotain ihan muuta. Vuosikellosta jää jäljelle vain kupu, eikä kaappikellostakaan jää kuin kaappi. 
Mahdanko psykologisesti ajatellen tuhota kelloja lapsena kokemani kello-trauman vuoksi???
Vai onko tämä silkkaa sattumaa?