Keväällä kyselin anopilta olisiko jo kolmannessa sukupolvessa maalarina toimivan ukko-kultani vaarilta jäänyt maalarintikkaita. Kaikki oli juuri kuulemma poltettu, kun tilaa varastoihin tarvittiin. VOI EI!!! Kovin kysyttyä tavaraa nykyään...
Yläkuvassa olevat tikkaat löytyivät Huuto.netistä ja alku viikosta käytiin ne ukko-kultani kanssa hakemassa Kangasalalta.
Kotiin tultuamme, ukko-kultani veli poikkesi meillä ja tokaisi, että siellähän varastossa olisi yhdet maalarin tikkaat. MITÄ!!! Eikö niitä kaikkia poltettukkaan??? Ja tässäsitten mieheni vaarin tekemät tikkaat. Tunnearvo mittaamaton!
Ja nämä koivuiset tikkaat teki mieheni isä viime kesänä pyynnöstäni. Kunhan sen terassin saan, saavat nämä paikkansa köynnöstukena.
Ja sitten maalausprojektini... Eihän se nyt sitten ihan putkeen mennytkään! Saapi tuo ukko-kultani vähän korjailla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti