tiistai 7. kesäkuuta 2011

Lomalla!

Niin se loma alkoi, vaikka ei yhtään siltä tuntunutkaan. 3 viikkoa, enempää en viitsinyt tässä vaiheessa vuotta ottaa. Pidetään toiset samanlaiset sitten talvella.
Minua jo kolmatta viikkoa riivanneeseen ihottumaan taisi löytyä hoito. Lääkärin määräämät Ataraxit eivät tuntuneet missään ja kun kaikki kotoa löytyvät rasvatkin on kokeiltu, osui eilen illalla käteeni tällainen geeli. Ostin sitä Thaimaasta auringonpolttamiin, muttei se tuntunut siihen vaivaan auttavan. Mutta tähän riivatun kutinaan se toi helpotusta. Ei ehkä ihan täydellisesti, mutta helpotti kuitenkin!
Yöllä lisäilin tätä joka käänteessä ja aamulla olin havaitsevinani, että näppylät ovat vähenemään päin.
Seurailen vielä tilannetta ja jos muu ei auta, on lähdettävä sinne ihotautilääkärin pakeille!
 Tässäpä sitten kesälomani ensimmäinen - ja ehkä viimeinen - projekti. 
Työhuoneen remontti.
Eikä tässä remontissa päästä yhtään helpolla, sillä huone sisältää 5 korkeaa kaappia täynnä tavaraa. Kaappeja on ihan turha yrittää ulos huoneesta, ne on vaan siirrettävä keskelle lattiaa ja luulen, että huone työstetään kahdessa osassa.
Poistan ensin tapetit huoneen osasta seinää, sitten maalaus ja kaapit uusiin paikkoihin ja sama käsittely lopuille seinille. Maalari mieheni naureskeli puuhiani, mutta saapi naureskella. Luulen, että mieheni ennustus käy toteen ja hän saa loppupelissä hoitaa remontin loppuun!

torstai 2. kesäkuuta 2011

Krakovan tuliaiset

 Heti sunnuntai aamuna suuntasimme askeleet kohti Krakovan vanhojen tavaroiden kirppistä. Ja sieltähän tuli tehtyä parhaat löydöt. Ihana kallo lähti oitis mukaan.
Oli jännää huomata, etteivät paikalliset puhuneet kuin puolaa tai saksaa. Englannilla ei meinannut pärjätä. Ja kun hinnan kysyi, näillä myyjillä ei ollut laskinta, jonka kanssa tinkiminen olisi ollut sujuvampaa. Onneksi meillä oli mukana yksi suomessa asuva puolalainen, joka sitten joutuikin hoitamaan kaikkien kaupat.
 Näitä lasipulloja minulla jo olikin yksi, mutta tuo teline puuttuu. Mitähän tähän settiin vielä oikeasti kuuluisi kun telineen molemmin puolin on tuollaiset rinkulat?
 Kellotaulukin oli ostoslistalla. Se emalinen tosin jäi vielä Puolaan. Niinkuin se ihastelemani vaakakin. Mutta nyt minulla on hyvä syy lähteä uudelleen! 
Jospa lähtisi jouluostoksille???
 Nämä kengät löytyivät isosta ostoskeskuksesta, eivätkä olleet halvat, mutteivät kalliitkaan. Ihastuin pehmeään kantapäähän. Kaikki ostamani kengät tekevät minulle rakkoja, jospa nämä eivät tee...
Ja sitten kori, joka oli kukkuroillaan mansikoita. Tämä puolalainen työkaverimme käväisi ostamassa meille aamupalaksi mansikoita ja kori ajautui kalloni kuljetuskoriksi. En uskaltanut ottaa riskiä ja viedä kalloa lentokoneeseen käsimatkatavaroissa, sillä en ollut varma oltaisiinko se tulkittu teräaseeksi sarvien vuoksi. Tästä syystä mietin pääni puhki mihin sen pakkaan, että komistus pysyisi ehjänä. Ja niinpä se tuotiin mansikkakorissa ja ehjänä tuli perille.

Pienellä budjetilla lähdin matkaan ja köyhänä palasin kotiin. Budjetti ylittyi yli 100 %. 
Mutta hauskaa oli!!!

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Krakova parissa päivässä

 Kiirettä piti, mutta kun heräsi aikaisin ja palasi hostelliin myöhään, niin kaikki on mahdollista...
 Auschwitzin kuuluisa portti.
Ja seinä, jonka eteen en olisi koskaan halunnut seisomaan. Onneksi ei ole tarvinnutkaan!
 Vanhan kaupungin Mariankirkko.
 Ja mitäs sitten tapahtuikaan??? 
Mellakkapoliisien iso auto - itseasiassa kaksikin - ilmestyi katukuvaan kun puna-valkopaitaiset pojat aloittivat karkelot.
Soihdut paloi ja pommit paukkui. Krakova oli voittanut Varsovan jalkapallossa. Bileet pystyyn ja meno oli todella kovaa. Pullot lensi ja laulu kaikui. Vielä klo. 3 kun yritin avata hostellin ikkunaa kuumuuden takia, jatkoi joku kultakurkku lauluaan. Jäipä ikkuna avaamatta!
Sekasorron keskellä yritti pari suomalais-tyttöä metsästää juotavaa yöksi, mutta kun ympärillä alkoi meno kiihtyä, verissä päin olevia poikia kiisi ohi ja laulut lähestyivät, päättivät nämä tytöt ottaa muutaman askelen takapakkia. 
Nurkan takaa juoksussa ilmestyvät mellakkapoliisit varusteineen viestittivät, että nyt jos koskaan olisi syytä palata huoneeseen ja juomat saatuamme me palasimmekin. Tosin minua olisi kiinnostanut paparazzin työ...

Huomenna lisää ostoksista...

torstai 26. toukokuuta 2011

Kaksi yövuoroa takana

Ja pitkä päivä edessä. Kohta pitää lähteä parinkymmenen kilometrin päähän ravitsemussuunnittelijan juttusille ja sitten toiseen suuntaan sama matka lääkärille. Olen saanut riesakseni ikävän ihottuman, joka jatkaa leviämistään. Lauantaina olisi lähtö Puolaan, kun nyt siellä ei tarvitsisi raapia itseään verille.
Eilen nukuin yövuoron jälkeen 3 tuntia, illalla ei uni tullut. Näillä mennään. Tänään pitää sitten vissiin käydä nukkumaan jo klo.19. Huomenna työvuoro alkaa klo 8. 
Kyllä huomaa kuinka kroppa toimii hitaalla, sormet eikä jalat meinaa ottaa käskyjä aivoilta ja ajantaju on jossain ihan muualla.

Mutta silti oli ihanaa tehdä yövuoro pitkästä aikaa!!!

maanantai 23. toukokuuta 2011

Vapaapäivänä

 Suikeroalpi näyttäisi lähteneen kasvuun, aina se ei ole varmaa kun meikäläisen hyppyset ovat sotkeutuneet multaan!
Särkynytsydänkin kesti muuton vai vieläkö on liian aikaista huokaista???
Aamu oli kaunis kun lähdin viemään tytärtä lääkäriin. Lääkäri sijaitsikin aivan eri osoitteessa kuin minne me menimme, mutta onneksi odottivat kun soitettiin ja ilmoitettiin olevamme "väärässä" paikassa. Voisivat kutsuun laittaa kartan! Kutsussa kun mainittiin Päijät-Hämeen keskussairaala en edes epäillyt paikan sijaitsevan keskustassa. 
Nytpä sitten tiedän!
Vein tytön kouluun ja taivaalle kertyikin synkkiä pilviä. Kaupasta ulos tullessani satoi jo kaatamalla. No, puutarha kiittää ja taidan kiittää minäkin. Nyt en jaksa puskissa möyriä.
 Päätinpä ajaa paikallisen kirppiksen kautta kotiin, kun tämä liemikauha oli jäänyt kummittelemaan mieleeni ja siellähän se odottikin.
Kun olin lähdössä tarttui silmääni tämä kirjanen. Ja tietysti myös hintalappu, joka oli mielestäni hyvin alhainen muihin näkemiini verrattuna.
 Pakkohan sitä oli katsastaa ja tottakai sekin lähti mukaani. Valokuvakansio on pieni, etukannessa toivotukset Liisalle ja vuosi 1921. Kuvia löytyy joka sivulta, vain yksi puuttuu. 
Olisi se vaan mukavaa kun tietäisi kuvien henkilöiden tarinat, mutta arvoitukseksi taitaapi jäädä.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Pionipenkki valmistuu

 Pioni penkistä poistui mahdoton määrä ohdakkeita ja kaikennäköisiä juuria. Toivottavasti ne juuret, jotka maahan vielä jäivät, tuhoutuvat itsestään... Toiveajattelua!
 Pionit ovat eri lajikkeita Jadwiga, Sarah Bernhardt, Rosea Plena, Felix Crousse, Festiva Maxima  ja pari odottaa vielä noutajaansa, jos vaan saan niitä yksilöitä, joita tilasin. Puutarhurin mukaan tänä vuonna, jo tässä vaiheessa, pioneja on mennyt valtavasti.
Painoni on tippunut nyt yhteensä 30 kiloa. Mieletön möhkäle. On ollut ihanaa ostella uusia vaatteita, vaikka kaapista löytyykin sopivia vanhoja. 
Tänään myös varasin ajan Räpsy-ripsien asennukseen. Täytyyhän jollain itseään palkita ja tällä kertaa ne ovat ripset. Ja kun ne kerran halvalla saa (Sulo Vilen tauti iskee usein...) Nyt vaan täydyn käydä Järvenpäässä asti, muttei haittaa!!! 
Säihkysilmiä odotellessa....
 

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Sateelta suojassa

 Autotallin lisäsiipi on nyt sateelta suojassa. Kylläpäs rakennus näyttääkin isolta. No, koskaan ei tilaa ole tarpeeksi. Eiköhän me törmätä siihenkin ajanmittaan! Minä kun olen sellainen hamsteri, jotta...
 Päätyseinään tulee ihanasti 3 ikkunaa. Hiukan mielisin oman työhuoneeni siirtoa tuonne, mutta mutta...
Piha näyttää hävityksen kauhistukselta, mutta ehkä ensi vuonna sekin on kunnossa. 
Nyt lähden Pioni penkkini kimppuun. Tuli Varpulasta tilattua muutama erikoisempikin Pioni, jotka saan ehkä ensi viikolla, jos hyvin käy!