Vapaapäivänä

 Suikeroalpi näyttäisi lähteneen kasvuun, aina se ei ole varmaa kun meikäläisen hyppyset ovat sotkeutuneet multaan!

Särkynytsydänkin kesti muuton vai vieläkö on liian aikaista huokaista???

Aamu oli kaunis kun lähdin viemään tytärtä lääkäriin. Lääkäri sijaitsikin aivan eri osoitteessa kuin minne me menimme, mutta onneksi odottivat kun soitettiin ja ilmoitettiin olevamme "väärässä" paikassa. Voisivat kutsuun laittaa kartan! Kutsussa kun mainittiin Päijät-Hämeen keskussairaala en edes epäillyt paikan sijaitsevan keskustassa. 

Nytpä sitten tiedän!

Vein tytön kouluun ja taivaalle kertyikin synkkiä pilviä. Kaupasta ulos tullessani satoi jo kaatamalla. No, puutarha kiittää ja taidan kiittää minäkin. Nyt en jaksa puskissa möyriä.

 Päätinpä ajaa paikallisen kirppiksen kautta kotiin, kun tämä liemikauha oli jäänyt kummittelemaan mieleeni ja siellähän se odottikin.

Kun olin lähdössä tarttui silmääni tämä kirjanen. Ja tietysti myös hintalappu, joka oli mielestäni hyvin alhainen muihin näkemiini verrattuna.

 Pakkohan sitä oli katsastaa ja tottakai sekin lähti mukaani. Valokuvakansio on pieni, etukannessa toivotukset Liisalle ja vuosi 1921. Kuvia löytyy joka sivulta, vain yksi puuttuu. 

Olisi se vaan mukavaa kun tietäisi kuvien henkilöiden tarinat, mutta arvoitukseksi taitaapi jäädä.