Piilopirtti

 Ja sitten kuviin tulevasta piilopirtistäni. 

Sisäänkäynti tapahtuu uudesta varastosta ullakkotikkaita pitkin.

 Tilaa on. 

Tällä hetkellä mahdun jopa seisomaan, mutta kun lattia on valmis, ehkäpä kyyristelen hiukan.

Autokatoksen päällä on lisätilaa, mutta siellä on ikävän pimeää.

Harmi, ettei täällä ole 

(VIELÄ!) 

aarteita niinkuin mummoloiden vinteillä tapaa olla.

Kotona ja töissä

... sama asia...

Tällä hetkellä tuntuu, että työmaa on toinen kotini. 

Pitäisikö näin olla???

Vai tunteeko kaikki vuorotyöläiset tällaiselta?

 Kotona olen saanut aikaiseksi korvikset. 

Wuhuu!!! 

Jotain valmista...

Töissä olen kuvannut naapuriryhmän aikaansaannoksia, sillä sairaslomat ovat varjostaneet omaa ryhmää, ja näin ollen ei valmista tule vaikka kuinka yrittäisi!!!

Ensi viikolla olen töissä käytännöllisesti katsoen vain kolmena yönä... 

Ihanaa!!!!!!

Huomenna kipuan lisärakennuksemme vintille kuvaa ottamaan ja jaan sen täällä. Piti jo tänään kuvaaman, mutta jäi kun täytyi viedä ja hakea kisalaisia.

Tuleeko siitä oma piilopirttini?

Tunnelma ainakin on kuin mummolan vintiltä!

Väsyttää... pitäis mennä nukkumaan...

Kyllä vaan valmista on saatu keittiön seinän suhteen. Siis tuon yhden seinän. Loput odottaa uutta innostuksen aaltoa saapuvaksi. 

Ja sitähän sitten saakin odotella, sillä yllätys, yllätys, ukko-kultahan tuon yhdenkin seinän maalasi

;)

Tällä viikolla on taas tehty kaksi todella aikaista vuoroa (herätys klo4) ja nyt pitäisi kääntää kello kohti myöhäisiä iltavuoroja (puolenyön maissa kotona). 

Vitutus pukkaa päälle kun tuntuu, ettei mitään saa tehtyä väsymykseltään. 

Jokunen viikkokin vielä olisi lomaan!

Ensi viikko sitten painellaan silloin tällöin yövuoroissa. 

Niistä olen kiitollinen, sillä silloin saa nukkua juuri silloin kun haluttaa. 

Tietysti maanvaivaksi saamani levottomat jalat luovat haastetta nukkumisiin, mutta kun lääkitystä jakaa pitkin päivää, saattaa päiväunien nukkuminenkin olla mahdollista...

Onnettomuuksien päivä

Eilen olikin sitten onneton päivä. 

Hain koulusta liki 13 -vuotiaan poikani ja hänpä ryhtyi heti kotiin päästyämme lumitöihin. Oho, eipä ole ennen näin kiltisti ryhtynyt hommiin ja jälkikin oli erinomaista!

Illalla vein pojan discoon ja soitin ukko-kullalle töihin, jotta korkkaan pari siideriä. Saapi mies sitten hakea discoilijan. Kuinkas sitten kävikään...

Ukko-kulta soitti tien päältä ja kyseli mitä ihmettä täällä oikein on tapahtunut kun liikenne on seissyt jo pidemmän aikaa. Minä sitten Kumiankasta tarkistamaan mitä on tapahtunut ja kolarihan siellä. Lumiaura ja henkilöauto ottaneet kontaktia.

Ei auttanut rouvan muu kuin lähteä naapurilta kyytiä pummaamaan ja saatiinhan se poika sieltä kotia.

Tänä aamuna sitten löytyikin jotain. 

Keittiön laatikosta ikkuna rikki. 

Jäljethän johtivat eilisen lumityömiehen jäljille. Ei sitten ollut murkku löytänyt saksia ja hermostui...

No, onneksi ei ollut jalka hajonnut!!!

La Belle Maison

Mummilta peritty astiakaappi sai oman tarransa.

Astiakaappiin liittyy tarina "tänne-heti-mulle-kaikki-nyt!"

Mummini eläessä totesin äidilleni, että kun mummista aika jättää, haluan tuon astiakaapin. Päivä tuli, jolloin mummi siirtyi ajasta iäisyyteen ja perunkirjoituksissa äiti piti puoliani.

Tätini mies olisi myös halunnut kaappia, mutta voitto tuli kotiin!

Olimme muuttamassa Salpakankaalle Hollolaan rakennusprojektimme ajaksi vuonna 2000. Yksi sedistäni ehdotti, että kaappia säilytettäisiin hänellä muuttoomme uuteen taloon asti. En kuitenkaan suostunut, sillä halusin kaapin heti itselleni siitäkin huolimatta, että sitä kannettaisiin 3:een kerrokseen ilman hissiä ja heti kohta jonnekkin muualle. 

Jälkeenpäin olen ollut iloinen päätöksestäni, sillä setäni kuoli rakennus aikanamme ja hänen tyttärensä peri setäni mitäänsanomattoman omaisuuden. Olen varma, että astiakaappi olisi kadonnut sen sileän tien, sillä en tiennyt serkkuni asuinpaikkaa. Oudointa asiassa on se, että myös tuo serkkuni kuoli joitain vuosia setäni jälkeen. Nuori tyttö, liekö huumeet vieneet??? Tällaista huhua kuulin... 

 (Kuva vuodelta nakki ja muusi)

Mummini jäämistöstä haalin mukaani myös Askon kirjakaapin. (Tuossa ikkunan alla.)

Senkin piti mennä eräälle serkuistani, mutta kun hän ei ollut sitä matkaansa ottanut, minä otin. Joitain vuosia myöhemmin kuoli tämäkin serkkuni. Alkoholilla lienee osuutta tässä asiassa???

Outoja sattumia aivan pienellä varoitusajalla... 

Elämä on?

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!!!

Pitkään ja hartaasti

 Maalaustyöt ovat jumissa, kuten tekijänsäkin. Ikkunalauta on ainut asia, joka on valmistunut.

Keittiön seinä jatkaa odotteluaan. Taitaa tuo ukko-kulta aivan tahallaan laittaa kapuloita rattaisiin?

Tänään sitten viimein lupasi hakea valkoista maalia kaupasta, eilen pesi maalarinpesulla piipuntyngän. 

Maalaus täytyy vissiin aloittaa tuosta piipusta, jotta yksi kokonainen seinä valmistuisi kerralla.

Kittauksetkin on tehty ja ajattelin pohjamaalata kittauskohdat nyt, mutta pirun maalipurkeissa avaussysteemi on muuttunut, etten saanut purkkia auki. Täytyy odotella tuota ammattilaista saapuvaksi.

Katselempa leffoja sen aikaa 

;)

Kaupasta bongasin Kaunis Koti lastut. Tuota pisaraa tulee ainakin keittiön ja todennäköisesti eteisenkin seiniin. Nyt pitäisi miettiä mihin noita muita sävyjä tulisi. Paperin värin saapi takka, mutta tuo oleanteri on minulle hyvin vieras väri. Yritin katsastaa kankaita, joista löytyisi tällaisia värejä, mutta tuloksetta. Jatkan metsästystä!
Ideoita vastaanotetaan!!!