Mummilta peritty astiakaappi sai oman tarransa.
Astiakaappiin liittyy tarina "tänne-heti-mulle-kaikki-nyt!"
Mummini eläessä totesin äidilleni, että kun mummista aika jättää, haluan tuon astiakaapin. Päivä tuli, jolloin mummi siirtyi ajasta iäisyyteen ja perunkirjoituksissa äiti piti puoliani.
Tätini mies olisi myös halunnut kaappia, mutta voitto tuli kotiin!
Olimme muuttamassa Salpakankaalle Hollolaan rakennusprojektimme ajaksi vuonna 2000. Yksi sedistäni ehdotti, että kaappia säilytettäisiin hänellä muuttoomme uuteen taloon asti. En kuitenkaan suostunut, sillä halusin kaapin heti itselleni siitäkin huolimatta, että sitä kannettaisiin 3:een kerrokseen ilman hissiä ja heti kohta jonnekkin muualle.
Jälkeenpäin olen ollut iloinen päätöksestäni, sillä setäni kuoli rakennus aikanamme ja hänen tyttärensä peri setäni mitäänsanomattoman omaisuuden. Olen varma, että astiakaappi olisi kadonnut sen sileän tien, sillä en tiennyt serkkuni asuinpaikkaa. Oudointa asiassa on se, että myös tuo serkkuni kuoli joitain vuosia setäni jälkeen. Nuori tyttö, liekö huumeet vieneet??? Tällaista huhua kuulin...
(Kuva vuodelta nakki ja muusi)
Mummini jäämistöstä haalin mukaani myös Askon kirjakaapin. (Tuossa ikkunan alla.)
Senkin piti mennä eräälle serkuistani, mutta kun hän ei ollut sitä matkaansa ottanut, minä otin. Joitain vuosia myöhemmin kuoli tämäkin serkkuni. Alkoholilla lienee osuutta tässä asiassa???
Outoja sattumia aivan pienellä varoitusajalla...
Elämä on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti