Istutuspöytä

Kylläpäs mä oon ahkera! 

Kesälomallani löysin pihasta lautakasan. (Tosin se lautakasa on ollut pihassa jo viime vuodesta saakka) Tarkemmin ajatellen, sain idean mitä laudasta voisin tehdä. Ja kun jouduin rimoja sirkkelöimään ukko-kullalle, sirkkelöin samalla itselleni pöydän osat. Ukko-kulta ei ollut kovin ihastuksissaan, sillä tämä lautatavara oli tarkoitettu rakennusprojektiin, mutta eikös näitä nyt saa hakea kaupasta lisää??? Ja lisäähän on haettava, sillä laudoista ei tullut enää pöydälle kantta. 

Nyt on 2 yövuoroa takana ja huomenna olisi ollut lähtö töihin, mutta...

Olkapään tulehdus on pahenemaan päin, tällä kertaa kyseessä on toinen olkapää kuin toukokuussa sairastamani. Jokohan sitä tutkittaisiin, missä vika piilee kun aina tulehtuu. Nytkin pystyn toimimaan tavallisesti, mutta nukkumaan käydessä alkaa mahtava jomotus. Käsiä ei voi pitää tyynynalla tai sitten ainakin on herättävä kipuun, kun yrittää ottaa kädet sieltä pois. Ratin kääntäminenkin aiheuttaa vihlovan kivun. 

Eli taidan marssia huomenna lääkäriin pyytämään piikkiä!

Kaulakoru

Korurintamallakin tapahtuu edistystä...

Yövuoro takana ja toinen edessä.Kumma juttu, kun pääsee nukkumaan klo. 7.30 niin unta riittää vain 11.30 asti. Täytyy vissiin yrittää nukkua illallakin. Rankka viikko tiedossa! Töitä maanantaista perjantaihin, eikä mitään lyhyitä päiviä! Mutta sitten on viikonloppu vapaa pitkästä aikaa!

Julmetun iso terassi

 Timpuri sai kahdessa päivässä paljon aikaan. Nyt hän lomailee maanantaihin, sillä oli varannut jo aikaisemmin matkan vaimon kanssa. Mutta hyvältä näyttää!!!

Nyt vasta hahmotan terassin suuruuden. Tuo ukko-kulta on sitä jo siunaillut, mutta itse en ole pitänyt terassia suurena, nyt pidän. Mutten liian suurena!

Jospa saisi syksyllä pidettyä illanistujaiset???

Äiti motocross radalla

 Pojalla on ollut kovat treenit, Forsassa tänään ja huomenna kisat.

 Verta ja kyyneliä on vuodatettu, aina ei tiedä kiinnostaako herraa enää vai missä mättää. Ei taida herrakaan aina tietää mitä haluaa! Tänään viimeksi isä menetti hermot pojan kanssa. Eihän kisoihin lähdetä köröttelemään. Tällä kertaa poikakin kuunteli isäänsä ja paransi huomattavasti tulosta. 

Ensimmäinen ei tarvitse olla, riittää kun yrittää ja nyt oli yritystäkin!!!

 Mitähän se äiti sieltä motocross radalta sitten löysikään? 

Ihania oksia... (Muutamia käkkäröitä lähti mukaankin ukko-kullan estelyistä huolimatta)

 Ja kaunista sammalta vajan katolla.

Kylläpäs Suomen luonto on kaunis!

;)

Muutama tikku ristissä

 Työmiehistä ei sitten sen koommin kuulunut mitään, eikä tuo ukko-kulta saanut yhteyttä pariin tuttuun timpuriin, joten rouvan oli aika hoitaa asiat kuntoon. Ja niinhän siinä kävi, jotta keskiviikkona tapasin timpurin ja perjantaina mies oli jo täydessä työntouhussa.

 Terassi nouskoon... Kyllä sitä on odotettukkin!!!

 Ja sitten kirppislöytöihin. Itselläni alkoi kirppispöydänpito tällä viikolla ja tuleepahan siinä samalla kierrettyä muutkin pöydät päivittäin. En tiedä onko se hyvä vai huono kantaa toisella kädellä tavaraa myyntiin ja ostaa sitä toisella?

 Mielestäni tein joka tapauksessa löytöjä! Ja ukko-kullan mielestä roskaa, kuten alla oleva puhkiruostunut amppeli...

Miehet vaan ei ymmärrä ;)

 Ja Lauran kaupassa Vääksyssäkin tuli poikettua. Sieltä saa nyt peilejä mahdottoman halvalla!!! Ja aivan ihania vaatteita, kannattaa käydä!!!

Menneisyyden haamut...

 ...jatkavat kummitteluaan. En voinut olla ostamatta näitä kellonuppeja, kun vihdoin pääsin pyörähtämään Sisustuspuoti Hemmassa. Aivan ihana kauppa, johon tulen astumaan sisään vielä useasti!

 Hemman naapurissa sijaitsevalta kirpputorilta löytyi tämä kamaluus. Se oli ostettava, kun eräässä Anna Örnbergin kirjassa oli tästä neitokaisesta tehty tarjoiluastia. En tiedä tulenko koskaan sellaista tekemään, mutta tiedän, että harmittamaan olisi jäänyt, jos en olisi ostanut. Hinta 0,50e.

Ja tämä ihana keijukainen löytyi kera miljoonan muun keijukaisen Orimattilan Megamyynti Areenalta. Näistä saa tehtyä vaikkapa nukkeja nukkekotiin.

Juhannus takana

 Tuli sitten juhannuksena poikettua mökillä. Montakohan vuotta sitten viimeksi olenkaan käynyt... Monta! Ukko-kulta vei minut soutelemaan, kun himosin vastarannalta ajopuita, mutta rantautuminen ei oikein onnistunut, jotta karahkoja olisi kyytiin asti saatu.
Luulen, että tarkoituksella ei tuo armas mieheni minua rantaan vienyt...

 Tosiaan juhannus meni ja niin meni jotain muutakin, nimittäin loma. Aivan salakavalasti sekin hurahti, mitään valmista en saanut, vaikka paljon suunnittelin. Työhuone odottaa edelleen maalaajaansa. Toivottavasti viikonlopun aikana joku viitsisi jotain tehdäkkin, sillä itse vietän seuraavat miljoona viikonloppua töissä.

Ja sitten historian havinaa...

Joskus silloin kun pappa eli, saimme tuliaisiksi ja lahjoiksi kelloja. Muistan rippijuhlissani miettineeni millainenkohan kello sieltä sillä kertaa saapuu ja saapuihan sieltä. Maailman kamalin, vihreä, muovinen pöytäkello, joka vuosia myöhemmin sai purkutuomion, kun tarvittiin kellonkoneistoa.

Tänään poikkesin kahdella kirpputorilla ja kummastakin lähti mukaani kello. Itsekseni naureskelin kotiin ajaessani, että olenkohan hulluksi tulossa.

Tosin näiden kellojen kohtalo on jotain ihan muuta. Vuosikellosta jää jäljelle vain kupu, eikä kaappikellostakaan jää kuin kaappi. 

Mahdanko psykologisesti ajatellen tuhota kelloja lapsena kokemani kello-trauman vuoksi???

Vai onko tämä silkkaa sattumaa?