Puutarhassa on käynyt pieni -kauan kaivattu - uudistus. Ison kiven juuresta poistuivat Vuorenkilvet. Kivi sai seurakseen Särkyneensydämen ja Unikoita. Liljan sipulitkin siirsin tänne, jospa vaikka saavuttavat maanpinnan ennen syksyä... Ovat ilmeisesti istutetut liian syvään aikaisemmassa paikassa???
Tämä iso kivi ja Mongolianvaahtera sai seurakseen maanpeitekasvin, jonka nimi ei juuri nyt tule mieleeni... Pikkutalviohan se oli! Mongolianvaahtera on ollut tällä paikalla pitkään, mutta jostain syystä ei kasva samanlaiseen tahtiin kuin äitini pihassa. Liekö savimaastolla asiassa jokin oma roolinsa?
Olohuoneen ikkunan alla oleva kukkapenkin puolikas on myllätty nurin. Särkynytsydän kasvoi tällä paikalla aivan järkyttävän suureksi ja sen jouduinkin jakamaan. Maasto oli kuivaa ja todella kuumaa, ja silti kasvi viihtyi. Ohdakekin otti vallan ja nyt täytyy multaa "kuoria" pois, laittaa uutta multaa ja uudet kasvit. Luulen, että innokkaana puutarhurina valitsen kasviksi Pionin. Kukka on hyvin kaunis, vaikka kukkiikin liian vähän aikaa, mutta paras puoli on se, että Pionin alla -sen varjoisuuden vuoksi- eivät viihdy rikkakasvit. Nimim. Kokemusta on!
Nyt haluaisin jotain erikoista Pionia. Täytyypä poiketa puutarhakaupassa katsastamassa tarjonta. Multasormessa eikä Plantagenissa ollut ainakaan vielä mitään sen kummallisempia Pioneja kuin mitä minulla jo on!
Siis erikoiskauppaan mielii hän!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti