Illalla juuri kun lapset olivat menossa nukkumaan, vyöryi päällemme outo keltainen hetki. Eikä aikaakaan kun taivas löi tulta. Jyrinää ei juurikaan kuulunut, mutta se salamointi oli lumoavaa. Rakastan ukkosta, mutta lasten paniikki on kamalaa katseltavaa. Samuli oli varma, että talon päälle kaatuu puu, vaikkei lähellämme ole sellaisia puita, jotka voisivat aiheuttaa tuhoa.Kun viimeksi saimme tällaisen myräkän päällemme oli vuosi 2001 ja silloin oli aihetta huoleen. Säästyimme silloinkin vahingoilta vain syystä, että autooni oli vaihdettu juuri renkaat niin se ei ollutkaan tavanomaisella paikallaan, johon sitten kaatuikin puu.
Nyt tuuli tuiversi todella kovaa ja oli suoranainen ihme, että 2 pientä mattoa pysyi tuuletustelineellä, vaikkeivat olleetkaan millään kiinni. Yöllä mietin pikkupyykkejäni, jotta noukinko niitä aamulla naapurin pihalta, mutta onneksi nekin olivat pysyneet mustekalassaan!
Sähköt katkesivat klo 22 ja uutta virtaa ilmestyi klo 5 aikoihin, kun makuuhuoneessa saatiin shokkiherätys valojen räpsähtäessä päälle. On se kumma, vaikka luulee sammuttaneensa valot, niin tasan tarkkaan joka huoneeseen ne syttyy sähköjen palautuessa.
Lomani viimeinen viikko on pyörähtänyt käyntiin ja niin paljon on tekemättä...
2 kommenttia:
Täällä oli ihan normaali kesäukkonen, paljon meteliä ja pauketta, mutta ei tuhoja. Vettäkään ei tullut kuin se 5 milliä.
Tuossa kilsan päässä sai pari talonkattoa siipeensä puiden kaaduttua päälle. Männyt on kauniin kaarevia ja isoja oksia ja poiden roskaa on pitkin poikin! Tahtoo lisää ;D
Lähetä kommentti