Yksi tarina siitä kuinka mennä naimisiin...

Olen naimisissa jäyhän suomalaisen miehen kanssa. Mieheni ei paljon puhu eikä pussaa... No, siinä ei ongelmaa, sillä olen itse samanlainen. Puhetta kyllä tulee, muttei mitään rakkaudentunnustuksia. Olen sitä mieltä, että teot puhuvat puolestaan. Olemmehan ensi vuonna olleet kimpassa 20 vuotta - johan sekin todistaa jotain! Jos tunteet viilenee, mieheni tulee kyllä huomaamaan sen!!!

Mutta tämä on tarina siitä kuinka me päädyimme naimisiin. Uskallan jopa epäillä, että tämä tarina on ainoa lajiaan... ainakin tähän asti!

Elikkäs syksyllä vuonna 1999 istuimme ystävättäreni kanssa saksalan uimahallin lauteilla, kun sain tämän "kuningasideani". Meillä oli jo 2 lasta ja olimme aloittamassa yhteistä rakennusprojektia, joten syitä oli mennä naimisiin. Kihloihin olimme menneet vuonna 1997 esikoisemme ristiäisissä ja koska toisen lapsemme ristiäisissä emme sanoneet tahdon, niin asialle oli tehtävä jotain. Ja koska kosintaakaan ei kuulunut - ja tiesin, ettei sitä varmaan kuulukkaan ellen ota ohjia omiin käsiini. Niinpä minä keräsin ohjat...

Koska minä en kuulu kirkkoon, varasin maistraatista ajan. Ai, kuinka hoidin "kuulutukset"? Huijaamalla tietysti, eihän salaisuuteni saanut tähän kaatua. Olimme rakennusprojektin alkaessa muuttamassa vuokralle Hollolaan. Siinä muuton tiimellyksessä esitin tulevalle puolisolleni paperin, josta näkyi vain allekirjoitus kohta. Loput olin peittänyt parilla nipulla kopiopaperia. Olin siis leikannut reiän allekirjoituksen kohtaan. Armaani laittoi allekirjoituksen ilman sen kummempia kyselyitä.

Sormukset ostin itse, hommasin ajan valokuvaajalle ja tarjoamisia vieraille sekä lapsille hoitopaikan. Mummulle selitin, että olimme lähdössä Vantaalle hotelliin juhlimaan ystäväpariskunnan kanssa. Kaikki meni täydestä, myös mieheeni.

Äitini on parturi-kampaaja, joten yllätyksen salaamisen vuoksi jouduin käymään "maksullisella" kampaajalla, johon myös varasin koekampaukseen ajan. Lehteen laitatin seuraavalle päivälle eli lauantaille ilmoituksen naimisiinmenostamme, jotta sukukin pysyy kartalla tapahtumista.

Hääviikkomme koitti. Ystäväni ja mieheni muutama ystävä tiesi mitä perjantaina tulee tapahtumaan, sillä olihan meillä tarkoitus juhlia kunnolla. Keskiviikkona alkoi bestman hermoilemaan peläten ystävyyden päättymistä mieheni kanssa, kun perjantai aamuna totuus paljastuisi. Tuli siis aika kertoa miehelleni. Hetken tuo nieleskeli ja yritti esittää vihaista, mutta kaikki rauhottui iltaan mennessä.

Tuli perjantai ja sonnustauduimme pukuihimme ja hurautimme maistraattiin. Tilaisuus oli lyhyt ja ytimekäs, mitään jonninjoutavaa seremoniaa en olisi kestänytkään.

Maistraatilta bestman puolisoineen hurautti meidät syömään El Toroon, johon saapui myös lapsuudenystäväni. "Kaasoni" rynnisti ravintolaan tilaamaan salassa tervetuliaismaljat, johon meinasi tyssätä juomiseni. Taisi sisältää kaiken muun lisäksi viiniä, jota pääni ei tunnu kestävän tippaakaan. Päänsärky oli valmis, onneksi se kuitenkin meni syödessä ohi.

Syönnin jälkeen "kaasoni" meni kotiimme sekoittelemaan boolit ja me lähdimme valokuvaan. Ilta sujui rattoisasti ja pojat järjestivät morsiammen ryöstön osoitteena lähibaari. Hauskasti pojilla oli koodina Pepsi Max kun ryöstön oli määrä tapahtua. Olen nimittäin Pepsi Maxin suurkuluttaja sitten tupakanpolton lopettamisen vuonna 1996. Muistaakseni sulhoni lausui puhelimessa jonkin laulun, mutta koska minulla oli salmiakkikossuja rivi edessäni, ei ollut kiirettä takaisin.
;)
Sillä välin oli sulhoani uunotettu ja sänkyymme kaadettu useampi pussillinen makaronia, jonka huomasin kesken juhlinnan ja niin tuli imuroitua koko sänky kesken juhlan.

Illan päätteeksi suuntasimme Lahden keskustaan jatkamaan juhlintaa ja siellä sitten valssattiin häävalssiakin.

Aamulla yllättynyt suku soitteli onnitteluja. Vuosia myöhemmin luin Avun vitsipalstalta "Mitä et koskaan kuule naisen suusta: Kyllä kultaseni, tule vain alttarille bootsit jalassa". Ja niinpä, sulhoni oli alttarilla bootsit jalassa ja ne olivat mielestäni juuri oikeat kengät siihen tilaisuuteen! Olenkohan erilainen nuori ;)

Tässä siis kiitos miehelleni tänään tulleen 10-vuotis hääpäivän johdosta!!! Kaikkea se raukka joutuu kestämään kanssani
;)