Lääkäriä kerrakseen

Eilen jouduin pistäytymään työpaikkalääkärillä tuon olkapääni takia. Kipu vaan ei ole hellittänyt sen kortisonipiikin jälkeen, jonka ennen joulua sain. On se vaan kumma miksi sitä aina odottaa särkyjen loppumista ja vetkuttaa sitä tohtorilla käyntiä??? Perusjäyhä suomalainen?
Nyt tohtori tökkäsi kipupiikin, antoi ajan työfysioterapeutille ja väläytteli magneettikuvauksen mahdollisuutta. Maanantaina selviää jatkohoidot, kun fysioterapeutti tutkii...
No, ilmeisesti tuon kipupiikin ansiosta nousi kuume ja päivällä tuli aivan kummallinen olo. Oikein sain töitä tehdä, että pysyin tajuissani. Meinasin jo ukko-kullalle soittaa, että tekisi tarkistussoiton puolen tunnin päästä. Jos en vastaisi puheluun, olisi syytä soittaa lanssi paikalle. En kuitenkaan soittanut ja hiukan se olokin parani, kunnes kuume lähti nousuun. Kahden peiton alla makasin ja palelin, palvelua tilasin muulta perheeltä. Siinähän se ilta vierähti ja yöllä kuumekin laski.

Tänään aamulla minulla oli aika Päijät-Hämeen keskussairaalaan. Käväisin sydänfilmissä, joka olikin ihan ok. Mutta sitten tämä salaisuuteni... Samalla käynnillä poikkesin sisätautilääkärin juttusilla ja kyllä, vihreää valoa näytettiin!!! En vielä tiedä onko tämä lopullinen varmistus asialle vai voiko vielä jokin kaataa tämän suunnitelmani, mutta meikäläinen on matkalla kohti pienempää vatsalaukkua!!! Painoindeksi riittää perusteeksi ja taitaa meikäläistä vaivata tuo uniapneakin??? Sitä tässä selvitellään.
Seuraava aikani on ravitsemusterapeutille ensi kuun alussa, joten siitä lisää sitten. Ison nivaskan sain täytettävää ruokailutottumuksistani...

Olo on tyytyväinen!!! En ole nimittäin aina ollut pullukka. Massa on lähtenyt kasvuun lasten synnyttyä ja on se kumma kun on 10 kiloa tiputtanut niin on 20 tullut takaisin...