...tai siis kerrostalon häkkikomerosta.
Äitini talosta muuttanut mummo jätti vuosia sitten jälkeensä pari laatikkoa. Oli sanonut, että ottakaa tai heittäkää pois. Ja koska äitini tietää millainen harakka olen, ei voinut kuvitellakkaan poisheittävänsä tällaista aarretta.
Kun laatikkoa tutkailtiin, minä totesin pallojen olevan lasia, jota äitini ei uskonut. No, kuinkas sitten kävikään, kun tuo testaili muoviksi luulemaansa palloa - RÄTSIS! Uskottava se hänenkin oli, että lasiahan nämä. Osa on kyllä muovia.
Äitini talosta muuttanut mummo jätti vuosia sitten jälkeensä pari laatikkoa. Oli sanonut, että ottakaa tai heittäkää pois. Ja koska äitini tietää millainen harakka olen, ei voinut kuvitellakkaan poisheittävänsä tällaista aarretta.
Kun laatikkoa tutkailtiin, minä totesin pallojen olevan lasia, jota äitini ei uskonut. No, kuinkas sitten kävikään, kun tuo testaili muoviksi luulemaansa palloa - RÄTSIS! Uskottava se hänenkin oli, että lasiahan nämä. Osa on kyllä muovia.
3 kommenttia:
Lapsuudessa sen koristeet oli tuommoset. Todellinen aarre!
Upea aarre! Kyllä ne vaan lasia on, ihan mielettömän ohutta vaan.
mun vanhemmilla on noita lasikäpyjä myös. ne on ihania. Yllättävän hyvin ovat pysyneet ehjinä neljän lapsen ja muutaman kissankin käsittelyssä (ja yksi kissa ainakin asui siellä joulukuusessa..) Yksi on tainnut mennä vain rikki. Nuo koristeet laitettiin aina mahdollisimman ylös, alas sitten muovijuttuja :)
Lähetä kommentti