Olohuoneeseen bling blingiä

 Jostain... mahdollisesti kieroutuneesta syystä rakastan bling blingiä. Varsinkin pisara muodossa. Ja nyt vihdoin sain sitä myös olohuoneeseen. Lamppu on ostettu jo ties kuinka kauan sitten, mutta nyt vasta se pääsi paikoilleen.

Ukko-kulta olisi sen asentanut paikalleen vasta kun remontit on tehty, mutta minä hinkusin jotain uutta.

Ja lamppuhan lähettää ihania kuvia kattoon.

Lasitavarassakin lumoavaa ovat ne lasikuplat!!!

Terassi viittä vaille valmiina

Kyllähän tämän terassin ympärillä vielä touhutaan, mutta voiton puolella taidetaan olla!

Oikeastaan vasta nyt itselle on hahmottunut koko rakennelma. 

Ihan ei ehditty juhlimaan tänä syksynä, mutta juhlitaan sitten viimeistään kesäkuussa tyttären ripillepääsyä!

Mitä minä keräilen???

 Tuli tuossa erään työkaverini kanssa puhetta, mitä minä keräilen... Hänestä vissiin kuulosti, että keräilen kaikkea... Ja tottahan se on, keräilen omasta mielestäni kauniita esineitä.

 Toisen roska saattaa olla minulle aarre

;)

Yläkuvassa vanha matkalaukku on 6 euron löytö kirppikseltä, sisälsi kasan vanhoja työkaluja! Oudoimmat työkalut ovat poissa kuvasta kun kyselin käyttötarkoitusta appiukolta.

 Nämä vuoat löytyivät myös kirppikseltä...

 Ja tämä keinutuoli myös. On isompi kuin mihin olen törmännyt. Oli pakko ottaa mukaan, kun joskus mummi tällaisen omisti! Siis pienemmän version...

 Ja sitten löytö Vallilan Valtterista. Ihanat vanhat kehykset, jotka kaulassa kiersin Helsingin keskustaa. Kuulemma Kari Hotakainenkin hymähti, kun puhuimme naisesta raamit kaulassa. (Jos seuraava kirja sivuaa aihetta, tiedän mistä inspiraatio on saanut alkunsa :D)

 Vallilan Valtterissa törmäsin myös toistamiseen myyjään, jolta ostin nämä lasiset valokuvakehykset...

 Ovat kuulemma Virosta rantautuneet tänne meille... Upeat mielestäni!

Tässä ostokseni tässä kuussa, tai osa niistä löydöistäni

;)

Kattotöitä ja enkeleitä

 Tuli tuossa viime viikolla heiluttua ukko-kullan apuna kattotöissä. Tiiliniput saatiin kuin saatiinkin katolle käsipelillä ja muutamassa päivässä ukko-kulta sai ne levitettyä paikoilleen. Vielä harjatiilet, niin on peltiä vaille valmis.

 Terassi rakennelmakin näytti hienolta illan hämyssä. Huomennako se alkaa saamaan kattoaan, ongelmat on selätetty... tältä erää?

Ja kummitätini tekaisi minulle pariskunnan, ihania!!!

Lanttila ja vähän Puolaakin

 Edellisinä päivinä tuli hommattua Lahden Lanttilasta komuutti ja ukko-kullalle prinsessainen tuoli (kuvaa tuolista en ole ottanut!) 

Mutta tämä pyörivä kakku alusta on samaiselta myyjältä. Auttakoon ken voi ja tietää asiasta, saakohan tämän purettua, jotta saisin putsattua lasin sekä vaihdettua väliin uuden kakkupaperin??? Onnistuisiko jalan irroittamalla?

Sifron pullon päätin ostaa Puolasta. Matka on varattu ja meksettu aikajanalle 3. - 6.12. Mutta ostinkin pullon Puuterivillasta, ettei tarvitse kilojen kanssa painiskella. Hala Torgowassa näitä olisi kyllä ollut saatavilla...

Tänään ryntäsin Kärkkäiselle, jossa matkalaukut olivat 70 % alennuksella, joten sain meillä jo olleiden matkalaukkujen välikoon. 

Viimeksi nimittäin Puolassa teki hiukan tiukkaa sulkea matkalaukku, sen verran tuli osteltua!
Nyt kovasti odotan matkaa!!!

Autiotalo

 Kesällä tuli poikettua kauniilla autiotalolla. Miksi joku oli päästänytkin sen tähän kuntoon?

Tässä olisi ollut jollekkin projekti, mutta kuinkas sitten kävikään?

 Viikonloppuna luin uutisen lehdestä, autiotalo palanut maantasalle.

Tiesin heti mistä talosta oli kyse...

 Voi kun joku olisi korjannut kauniin talon talteen ennen tätä!

Löytö

Poikkesimpa taasen paikallisella kirppiksellä. Silmäni osuivat oitis tähän kaunottareen.

 Tytär oli mennyt menojaan ja meikäläinen jäi yksin raahaamaan komuuttia. 

Yksi nainen neuvoi nokkakärryjen olevan tiskin luona, mutta miten olisi käynyt, jos olisin kaapistani irti päästänyt?

Jo laatikoita kokeillessani selkäni taakse kerääntyi porukkaa, ostoaikeissa luulisin, sillä tällä hinnalla tämä olisi mennyt oitis!

Tytärkin ilmaantui paikalle ja yhteistuumin saatiin kannettua kaappi kassalle. 

Seuraava ongelma olikin kaapin vienti kotiin. Ukko-kulta ei suostunut tulemaan hakemaan ja omaan autooni kaappi olisikin mahtunut, mutta mutta... 

En ollutkaan liikkeellä omalla autolla vaan peltikorjaamon vara-autolla. Omani vein torstaina konepellin vaihtoon siinä ilmenneen maalinkupruilun vuoksi. Sekin projekti kesti vuoden.Olivat unohtaneet paperini pöydälle ja nyt takuuseen menevä konepelti ei välttämättä menekkään takuuseen, mutta lasku ei tule minulle, vaan se maksaa, joka teki mokan!

Koska teen vuorotyötä, peltikorjaaja lupasi minulle muutaman päivän ajaksi vara-auton. Yllätys oli SUURI, kun liikkeen pihassa odotti tällainen jätti. Minä, pieni nainen olisin tullut toimeen vaikka Citikan C2:lla, mutta minkäs teet? Seuraava yllätys olikin, kun istahdin ratin taakse - automaattivaihteinen. Pakko oli palata autoliikkeeseen ja tiedustella mikäs se pakki olikaan, kun olen viimeksi ajanut automaattivaihteista autoa 20 vuotta sitten. Eihän siinä mitään, kun oli vaihteiston kirjaimet selvitetty, niin sitten mentiin!

Omavastuu vaan on niin suuri, että hiukan karttelen ruuhkaisia parkkipaikkoja, tuon Mersun kokoa on näin äkkisilleen vaikeampi arvioida kuin oman pienen auton kokoa, mutta mikäs sillä on ajella, vaikka mittarissa onkin jo 350 000 kilometriä. 

Ukko-kulta oli ihastuksissaan!

Kaappiin ja sen saamiseksi kotiin, jouduin jättämään tyttären kirppikselle vahtiin ja ajamaan kotiin hakemaan ukko-kullan autoa (johon ei itselläni ajokortti riitä, mutta hätähän ei lue lakia!???) 

Kaappia oltiin kuulemma urakalla käyty katsomassa siinä tyttäreni odotellessa kuljetuskalustoa!