Eilen aloin selailemaan blogeja ja törmäsin Magnolia ink. magazine lehteen. Olen törmännyt siihen ennenkin, mutta en tiedä miksei se ole kolahtanut ennen eilistä. Nyt se oli pakko saada! Kello oli 19.30 ja
Lehtipisteen sivuilta aloitin etsinnän, missä sijaitsisi lähin liike, joka lehteä myy. Koska oma postinumero ei näyttänyt tulosta, heitin sattumanvaraisesti postinumeron Lahden alueelta. Möysän R-kioskilta löytyi. Ja koska matkaa meiltä kyseiseen paikkaan on jokunen kilometri, päätin soittaa kioskiin, löytyykö lehteä todella. No, löytyihän se ja pyysinkin piilottamaan sen tiskin alle saapumiseeni asti ja ystävällinen myyjä tekikin niin.
Armas mieheni lähti minua kyytimään, lapset olivat paenneet mummulle yökylään (ah, mikä hiljaisuus kotona-tähän voisi jopa tottua ;). ) Lupasin miehelleni kehua häntä töissä, harva mies lähtee rouvan päähänpiston vuoksi ajelulle kesken netissä surffailun ja maistuvan kahvin. Mutta minullapa on niin ihana mies, että hän tekee kaikkensa rouvan hyväksi!!! (Ehkäpä se on yksi selviytymiskeinoista kanssani ;). )
Möysään saavuttuamme minusta tuntui, että kioskin myyjä tunnisti "Hei!" sanasta ääneni ja kaivoi lehden esiin. Hän sanoi myös, että lehti olisi huomenna lähtenyt takaisin, sillä myyntiaika on umpeutumassa. Kävipä mulla mäihä!!!!
No, tänään tiistaina käväistessäni Orimattilan S-marketissa ruokaostoksilla törmäsin samaiseen lehteen....
;)
Äitee taas tyhjenteli nurkkiaan ja kyseli koska veisin pois vihkosen, johon hän on keräillyt eläinpakinoita vuosilta 1954-63. Muistaakseni en ole tuollaista kehoitusta kuullut ennen, joten napattava se oli ennenkuin päätyy roskiin. Vihko on täynnä ihania lyhyitä, tuttuja ja hiukan tuntemattomiakin eläinpakinoita. Lehti, jossa näitä on ollut on Etelä-Suomen Sanomat.
Tämä kirjoitus taitaa kuulua joukkoon löytöjä vintiltä osa 2.
Eilen aloin selailemaan blogeja ja törmäsin Magnolia ink. magazine lehteen. Olen törmännyt siihen ennenkin, mutta en tiedä miksei se ole kolahtanut ennen eilistä. Nyt se oli pakko saada! Kello oli 19.30 ja Lehtipisteen sivuilta aloitin etsinnän, missä sijaitsisi lähin liike, joka lehteä myy. Koska oma postinumero ei näyttänyt tulosta, heitin sattumanvaraisesti postinumeron Lahden alueelta. Möysän R-kioskilta löytyi. Ja koska matkaa meiltä kyseiseen paikkaan on jokunen kilometri, päätin soittaa kioskiin, löytyykö lehteä todella. No, löytyihän se ja pyysinkin piilottamaan sen tiskin alle saapumiseeni asti ja ystävällinen myyjä tekikin niin.
Huh, viimeinkin valmis kortti. Ihastuin heti tähän Magnolian neitoseen. Kuuluupi talven 2009 klubipakettiin.
Pettymysten kautta voittoon. Uusi vuosi aluillaan ja vanha takana. Niin paljosta haluaisin kirjoittaa ja purkaa sydäntäni, mutta liian moni asiaa koskettava immeinen lukee tätä, etten voi sitä tehdä! Mitään en kyllä menettäisi, sillä olenhan jo pommini pudottanut. Olen todistanut itselleni, etten muiden perseitä nuole niinkuin eräät!!! Mutta edelleen päiväkodin tätinä naureskelen tätä kaavaa, joka toistuu niin isoilla kuin pienilläkin tyttölapsilla...
Ensi viikolla alkaa puoli vuotta sitten käynnistämäni rumba. En tiedä päättyykö se lyhyeen vai mennäänkö loppuun asti? 15.1. tapaan lääkärin ja ehkä silloin olen viisaampi. Siitä saakin sitten ison jutun, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan!
Niin se sitten taas koitti, synttärit. 37 vuotta tuli täyteen, että rapsahti. Tuossa kuvassa olen ehkä muutaman vuoden vanha ja jostain syystä isäntä tunnistaa tuon ilmeen - on kuulemma hyvin tavallinen meikäläisellä! Selkä kaarella ja pieni puna kasvoilla, jalkaakin tulee poljettua useita kertoja päivässä ;)
Kameralla olen kovasti hakenut tunnelmaa, sitä saavuttamatta. Edelleen olen mieltä, jotta kursseille olisi mentävä. Kameran ohjekirjasta ei saa mitään tolkkua, kaikki olisi nähtävä ja koettava, jotta saisi jotain tuonne muistikortille tallennettua... Mutta tuo työni häiritsee pahasti vapaa-aikaani ja tuollainen kurssilla olo saattaisi jäädä vain muutamaan kertaan, joten... olisiko vinkkejä kameran asetuksiin???
