Korviksia valmistuu... osa 2

Aivan ihanaa kun on perjantai!!!

Suunnitelmissa olis taas pistää korvakoru/kännykorutehdas pystyyn. Vain pieni ahdistus puskee niskaan, kun tuntuu, ettei tällä hetkellä tapahdu mitään muutakaan... Siivota pitäisi, ruokaakin pitäisi kokata ja pihaa laittaa kuntoon talvea varten. Yksi Peikonpähkinäkin on odottanut istutusta jo pitkään, enkä ole varma elääkö se edes enää?

Tämän illan elvyn ja huomenna ryhdyn toimeen...

Nämä kukat ovat aivan herkullisia. Harmi vaan kun en muista mistä tuo turkoosi helmi on tullut??? Täytyy kahlata kauppoja läpi!

Ihanaa viikonloppua!!!

Kännykorujen sarjatuotantoa

Näin vapaapäivänä on valmistunut linjalla kännykoruja niin pojille kuin tytöillekin.

Näihin tunnelmiin... Meikäläinen lähtee lasten kanssa elokuviin katsomaan Ice Age 3:sta 3D:nä.

Ja elokuva oli aivan super hyvä. Naurua sai ihan tosissaan pidätellä, ettei koko teatteri olis raikannut. Joulukuussa ostan sen kyllä dvd:nä ja nauran ääneen! Suosittelen, ehdottomasti. Sitä paitsi teatterissa näytti olevan paljon pariskuntia ilman lapsia, eli maistuu se muillekin aikuisille!!!
;)

Syksyn lehtiä... korvissa

Tuli sitten tänään istuttua alas ja tehtyä lajitelma korviksia. Tässä siis yhdet niistä, aivan ihanat vaahteran lehdet. Näpertäminen sujuu nyt, koska samalla kuuntelen keskusteluja Bb:ssä.

Mutta huomenna se olisi taas mentävä töihin, ja iltavuoroon. Plääääh! Takana on nimittäin TODELLA rankka viikko. En tiedä onko muhun iskenyt jonkinlainen ikäkriisi... Olen ehkä tällä viikolla vasta oikeasti tajunnut, että me emme ole kuolemattomia?!

Korviksia valmistuu...

Tuli sitten tänä aamuna tehtyä muutamat korvikset metallisiivillä. Tämä oli vähän niinkuin tilaus eräältä ihmiseltä.

Syksyn Magnoliat

Syksyn clubipaketista löytyi tällaisia leimasimia. En tiedä oikein tykkäsinkö, kun tuo kokkaus ei ole lähellä sydäntäni?!

Unelmointia

Tilasin summamutikassa tällaisen kirjan - Inred och dekorera ljust & lantligt (shabby chic, slitet charmigt, nytt och nött). Ja oho, sehän osoittautuikin löydöksi. Kirja on ruotsinkielinen, mutta kuvat ovat ihania. Kirjan on koonnut Anna Örnberg. "Ja siitähän se ajatus sitten lähti... TAAS!" sanoisi armas mieheni!

Tähän lautasideaan tartuin heti. Tuli nimittäin käytyä TAAS Lauran kaupassa Vääksyssä muutaman työkaverin kanssa. Iskin heti silmäni vanhoihin lautasiin. Nyt vaan pitäisi uskaltautua porailemaan niihin reikiä... Olisihan se ihan kivaa säilyttää nämä näinkin, mutta nämä lautaset ovat kuin lumihiutaleita ja kohta olisi niiden aika... Laura kertoi näiden lautasten olevan 1920-30 luvuilta. Uskallanko siis tarttua poraan???

Käkikelloa olen halunnut aina ja kun tämän kuvan näin, niin haluan sitä aina vaan enemmän. Tällaisena valkoisena tuo kello olisikin kauniimpi kuin ruskeana!

Mutta tässä tuleekin sitten asia, joka on saanut minut raapimaan pääni verelle. Vanhan ruskean huonekalun maalaaminen valkoiseksi. Tässä kirjassa kun kaikki on valkoista ja valoisaa, kuten myös monissa blogeissa, joita seurailen... Itselläni on vanhoja huonekaluja ja jos haluaisin kotiini tällaisen tunnelman kuin tämän kirjan kuvissa, niin mielestäni kaikki olisi maalattava valkoiseksi. Vaan kun siihen en pysty!!! Miksen löydä samanlaista tunnelmaa luovia kuvia tummilla huonekaluilla vai eikö niistä synny tunnelmaa ollenkaan? Tätä asiaa pureskelen ja pähkäilen...

Ja sitten oli joku stailannut eteisemme ;) Aivan samanlaista, eikö? Mutta kyllä tuo valkoinen tekee ihmeitä!

Mitä jos meidänkin portaikosta poistettaisiin kaiteet? Ja maalattaisiin seinät ja mahdollisesti askelmatkin valkoisiksi?

Siinäpä taas miettimistä!

Ja sitten tätä bling blingiä, jota rakastan!

Lauran kaupasta löytyy paljon erilaisia timantteja. Tässä suosikki bling blingini! Näitä ostan kyllä lisää seuraavalla vierailulla Vääksyssä!!!

Ja viimeisenä Huuto.net huutoni. Ihania vanhoja valokuvia. Parasta olisi, jos nämä ihmiset olisivat sukuani, mutta äiti ei taitaisi tykätä, jos alkaisin askartelemaan suvun kuvista kaikenlaista...

Verhosuunnittelua osa 2

Ihan täytyy itseään onnitella, kun syntyi näistä kankaista sittenkin verhot. Helpottihan se, että sain ommella ne valmiiksi työajalla. Työkaverit olivat ihan kiitollisia uusista väripilkuista. Nyt pitäisi vissiin siirtyä seuraavan verhon kimppuun... Tosin lapsia alkaa olemaan paikalla sen verran monta, että työ käy aina vaan haasteellisemmaksi. Ehkä ensi kesänä???