Tänään käytiin Helmin kanssa eläinlääkärissä. Kovasti olin haaveillut, että Helmiä ei steriloidakkaan, koska aikoisin teettää hänellä joskus pentuja. Haluan ehdottomasti kokea tämän syntymänihmeen. No, toisin kävi. Tuossa viikko sitten yöllä alkoi aivan mahdoton mouru. Mika oli jo heittämässä kissaa ulos huutamaan, mutta ei tietenkään hennonut. Ja muutenkin olisi tämä syntymänihme aikaistunut huomattavasti. Koska muuta vaihtoehtoa ei ollut, oli kissa pakko viedä steriloitavaksi. Nyt sitten saadaan viimein nukkua yöt.
Tässä Helmi on aivan pökerryksissään. Siitä omituinen kissa, ettei oksentanut rauhoituspiikin jälkeen, eikä tässä heräys vaiheessa pyri pisuastiaan nukkumaan. Kaikki edelliset kissani ovat toimineet vastoin Helmin tapaa ja niitä kissoja on useita.
On se vaan niin surkeaa seurata toisen hoippumista! Eiköhän neidistä jo huomenna löydy virtaakin!
On se vaan niin surkeaa seurata toisen hoippumista! Eiköhän neidistä jo huomenna löydy virtaakin!
