Joululahja aatoksia

Joululahjat taitaa kaikki olla jo hommattu. Ukko-kultakin kyseli toiveitani ja tulin sitten toivoneeksi höyrypesuria. Syrjäkorvalla kuuntelin isä-tytär keskustelua ja korvaani särähti sana höyrysilitysrauta. Nyt jännityksellä, pelonsekaisin ajatuksin odotan pakettiani, jotta mitähän sieltä mahtaakaan tulla.

Ehkä ei ole tervettä toivoa höyrypesuriakaan, onhan sekin siivousväline, mutta kun tulin ostaneeksi itselleni uuden puhelimen, en kerta kaikkiaan keksinyt mitään muuta. Ja onhan se koko kotia hyödyttävä lahja, ihan niinkuin viimevuotinen telkkarikin!

Jo toinenkin...

...joulukortti valmiina. Tätähän voisi sanoa jo sarjatuotannoksi. Heh heh!!!
Tämän kuvan myötä toivottelen
HYVÄT JOULUT
JA
ONNELLISET
UUDET VUODET
2011!
Kaikille sukulaisille ja ystäville, jotka eivät tänäkään vuonna saa joulupostia meidän perheeltä. Näistä kahdesta kortista kun ei riitä jaettavaa kaikille, joten tänäkin vuonna turvaudun toivottelemaan näin sähköisesti!
Ehkäpä jo ensi vuonna saisin korttitehtaan pystyyn...
Lienee toiveajattelua!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Viimeinen vapaa muutamaan viikkoon! Ukko-kulta painaa töitä, me tyttären kanssa käväistiin parturissa. Sai tyttö uuden tukan. Itse odotan ystävänpäivää, jolloin olen menossa "maksulliseen parturiin", niinkuin itse asian ilmaisen. Äitini on parturi, joten en maksa parturikäynneistäni. Maksullisesta haen uutta lookia, jota äitini ei minulle uskalla luoda, sillä olen hyvin kriittinen hänen tekemisistään, joku toinen ei saa suoraa palautetta, jos en ole tyytyväinen. Nyt varasin ajan miehelle, jolla on paljon asiakkaita ja tästä syystä sain ajan vasta ystävänpäiväksi. Siihen asti kituuttelen kasvatellen oudosti harmaantuvia kutrejani.

Huomenna töihin pitkästä aikaa...

Kortti jouluksi

Näin sairaslomani lopuksi sain puristettua uunista ulos yhden joulukortin. En tiedä miksi tämä on näin vaikeaa, vaikka intoa kyllä löytyisi enempäänkin. Tämä kortti löytää tiensä lahjapakettiin.

Autotallin laajennus projektikaan ei ole täysin pysähdyksissä. Itse luulin sen siirtyvän ensi kesään, mutta kait täällä joskus jotain tapahtuu, kun rakennusmateriaaleja tippuu pikku hiljaa pihamaalle. Nyt vaan odotellaan timpuria saapuvaksi, taas...

Himohamstraaja

Tässä sairasloman tiimellyksessä on tullut poikettua kaupassa jos toisessakin eli ei ihan halpaa lystiä!

Yläkuvassa olevaa lasista kakkuvuokaa olen miettinyt pitkään. Päivänpesän Katjan kanssa poikettiin joskus kesän lopullakohan se oli, eräässä kierrätysliikkeessä. Siitä asti olen tuuminut vuoan hakemista pois. Se on valmistettu erittäin ohuesta lasista. Leivontatarkoitukseen en sitä itselleni hamstrannut, vaan koristeeksi. Saa nähdä mistä saapi paikkansa, etteivät heti kissat hajota.

Tässä sitten paikallisen kirpputorin satoa. Yllätys yllätys... lasia.
Ja nämä mosaiikkipalat (joita on huomattavasti paljon enemmän kuin kuvassa) alle 2e. Voisiko hyödyntää Willa Lehtokumpu projektissa (joka ei millään näytä edistyvän, sekään!)

Ja sitten vielä toipumiseeni.
Olo on hyvä. Kuvotuksen tunne alkaa väistymään. Suunnilleen desin annoksia olen naukkaillut, enempää en ole uskaltanut laittaa kurkusta alas dumping oireiden pelossa. Mutta eiköhän tämä tästä. Paino on pudonnut alkuperäisestä 15 kg. Perjantaina meinaan syödä pienen annoksen ruokaa Ikean ravintolassa, sillä päivän kohteena Tampereen kädentaitomessut.

Täällä taasen

viime viikkoinen ostos kirpputorilta

Sairaalassa tuli vietettyä muutama yö. Leikkaus sujui hyvin. Heräämössä sain jonkinlaisen ahdistuskohtauksen ja lääkäriä hälytettiin paikalle kun en millään rauhoittunut. Keuhkokuvan ottivat, muttei sieltä mitään löytynyt. Kipupiikkiä iskettiin vissiin useampaan otteeseen ja siihen sitten rauhoituinkin.

Kivikovat pohkeenikin pehmenivät möyhentimien alla kun jalkoihini asennettiin ilmaa pumppaavat "tukisukat" ehkäisemään veritulppia.

Öisin oksentelin kovasti ja käsivarteeni tuikattiin piikkejä ehkäisemään huonoa oloa ja niin ne tepsikin aina seuraavaan ylösnousuun saakka. Hiukan pelkäsin pääsenkö tuon oksentamisen takia kotiin, mutta kyllä pääsin. Ylävatsalla on 5 pientä reikää, josta hommat on hoidettu. Varsinaista kipua ei ole, mutten voi sanoa olevani kivutonkaan. Vaikeaa on heilua ja ruokaakin pitäisi syödä, mutta kun ei maistu. Haistan nenässäni sairaalan vauvasoseen tuoksun. Se oli hyvää, mutta ruskea neste lautasella ei hivellyt näköhermoja. Jospa huomenna jotain kokkaisin, jos vaan joku kävisi kaupassa, minusta ei siihen nyt ole!

Huomenna

Kauan odotettu päivä koittaa!!! Klo 7 pitää olla sairaalassa vaatteiden vaihdossa ja sieltä osastolle odottamaan verikokeita ja esilääkitystä. Sitten se onkin menoa!

Kyllä nyt jännittää!!!!!