keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Joskus onnistaa!

Viime viikon keskiviikkona käytiin tyttären kanssa pyörimässä Lahden Sykkeessä. H&M:stä löysin ihanan paidan, mutta hinta hirvitti; 49,95e.

Tosin en ole kova ostamaan itselleni vaatteita, en edes seuraa minkäänlaista muotia ja se kyllä näkyy! Tästä samaisesta syystä luulen tämän jäävän ensimmäiseksi ja viimeiseksi postaukseksi vaatteista!!!
Tuolloin en paitaa ostanut ja se jäi kaihertamaan mieltä. Eilen sain viestin tyttäreltä töihin, hän halusi lähteä käymään Anttilassa ja sehän sopi minulle. Nyt pääsisin ihailemaan uudestaan tuota paitaa. Päätin, että hinnasta huolimatta ostan sen.

Ja mitä vanhat silmäni näkivät? Rekki, jossa paita oli roikkunut oli tyhjä ihanuuksista. Vaan löytyipä paita, ALE REKISTÄ!!!! Ja arvatkaapa hinta???

10e!!!!

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Mitä minulle yritetään viestittää???

Muutama viikko sitten laitoin passihakemusta vetämään. Oli toukokuussa passi mennyt vanhaksi ja toiveissa olisi Tallinnan retki lomalla. Olin edellisenä päivänä piipahtanut kuvauttamassa itseni ja niinpä marssin passitoimistoon. Naureskelin virkailijalle kuvaani, "wanted dead or alive" ja kyselin monenko vuoden päästä pääsen uusimaan passini ja ennen kaikkea kuvani. No, ennemmin kuin kuvittelinkaan, sillä kaikki meni uusiksi! Sorry, kuvan taustalla on varjo, ei käy! Tyly tuomio. Virkailija kirjoitti lappusen, joka minun tulisi viedä valokuvaamoon, jotta saisin uudet oikein kuvatut kuvat ilmaiseksi.

Seuraavalla kauppakäynnillä poikkesin kuvaamossa ja siellä kuvaaja katseli passikuviani ja totesi, ettei hänkään olisi niitä hyväksynyt. Uudet kuvat otettiin.

Parin päivän päästä poikkesin taasen passitoimistoon ja samainen virkailija tutki kuviani ja totesi, että eiköhän nämä ole paremmat kuin edelliset. Tällä mallilla kun ei sen kummempia kuvia synny ;) Samalla hän haukkui kyseisen valokuvaamon, etten ole ainoa sen päivän asiakas, jonka kuvat on hylätty. Ja passi valmistuisi juhannukseksi eli torstaina voisi noutaa.

Eilen, maanantaina poikkesin noutamaan passiani. Nyt tiskin takana oli eri virkailija ja hän kaiveli tulleita passeja ja ei... meikäläisen passia ei löydy. Koneelta virkailija löysi syyn. Tuo edellinen virkailija ei ollut ruksinut jotain kohtaa ja tästä syystä anomus ei ollut lähtenyt eteenpäin. MITÄ V.....!? Kehtasi haukkua valokuvaamon ja teki itse mukavan virheen. No, perjantaina menen metsästämään uudelleen ja jos nyt passia ei löydy, se siirtyy Lahteen ja siellähän sitten jonotellaan!
Yrittääkö jokin voima viestittää minulle, ettei minun kannattaisi lähteä Tallinnaan vai miten tämän tulkitsisin???

Anna vielä yksi merkki niin pysyn koko lomani kotona!!!

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Juhannuspuuhaa

Viime juhannuksena väkertelin liukuhihnalla kortteja niin tänä vuonna oli vuorossa Villa Lehtokummun maalausta. No, siinäpä vasta pipertämistä!

Mies ja mukulat olivat suunnanneet mökille jo torstai-iltana, joten television ääressä oli rauhallista työstää taloa. Ihan kaikkia osia en vielä saanut maalattua edes ensimmäistä kertaa, mutta pikkuhiljaa...

Huomenna alkaa rankka viikko töissä ja lasken päiviä loman alkuun. Niitä vaan tuntuu olevan liikaa!

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Villa Lehtokumpu

Pihalla rakennushommat jatkuvat. Kaivinkone möyrii ja rekat tulevat ja menevät soran kanssa.
Myös pienempi rakennusprojekti odottaa aloittajaansa. Nimittäin olen hommannut itselleni Villa Lehtokummun. Kunhan saan johonkin nurkkaan raivattua tilaa, alkaa maalausprojekti sekä talon kasaaminen. Tavoitteena on, että kesälomani aikana talo olisi valmis eli deadline olisi elokuun puoliväliin... Nyt kun se on sanottu ääneen, saattaa jotain tapahtua - tai sitten ei ;)

Maailmalta tilasin talooni sohvat ja takan.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Ensimmäinen päivä rakennustyömaalla

Talon vierustalle on tulossa katettu terassi.
Ja autotalli saa jatkeekseen katoksen sekä uuden varaston. Saapahan siihen tuo ukkokulta oman työhuoneensakin.
Sievää nurmimattoa löytyisi, kannattaisi ottaa talteen kun uutta nurmikkoa kuitenkin joutuu kylvämään...
Ja sitten, pelastetaan puskat operaatio. Tilaa olisi ollut vaikka millä mitalla, mutta juu... Heitetäänpä nämä ylimääräiset kivet tähän japaninruusukvittenin päälle. Huoh noita miehiä! Nämä puskat olisivat olleet matkalla veljeni pihaan, mutta saas nähdä onko niistä enää mihinkään.

Olenkin ensi yöksi menossa töihin ja huomenna aamulla meinaan nukkua, vaikka kaivinkone jatkaakin rymistelyä pihamaalla. Hiukan on kuitenkin epämukava olo, sillä on inhottavaa nukkua, kun työmiehet pyöriivät nurkissa ja tarpeen tullen käväisevät vessassakin. Yöpuku päälle ja tulpat korviin, ei muu auta!