Päänsärkyni

Joka vuosi tähän samaan aikaan alkaa uusi "pesänrakennus". Olohuone on yksi kohta, johon en koskaan ole tyytyväinen. Tässä yksi nurkkaus.

Kaappeja on liikaa vieri vieressä, mutta minne kaikki aarteeni laittaisin?

Turkoosi verho roikkuu näytekappaleena ikkunassa. Joskus sen sinne viskasin ja sinne jäi. Toisissa ikkunoissa ei ole verhoja ollenkaan kun en ole keksinyt millaisia verhoja olen vailla. Kangas on kyllä ostettuna...
Jotain tartteis tehdä... Seinä ei taida saada valkoista väriään vieläkään, sitä odotellessa, mutta jos vaikka nämä huonekalut löytäisivät paikkansa? Laura Ashleyltä löysin pari miellyttävää tapettia, jotka olisivat tulossa kahdelle seinälle. Toinen tapettiseinä olisi tuo ison senkin tausta ja toinen tuo tv-tason takunen. Täällä yksi varteenotettava (pidän tässä tapetissa sen helmiäishohdosta, jota kaipasinkin tapettiini), täällä seuraava ja vielä täällä (tässä tapetissa kuvio miellyttää, ainakin näin kuvassa) ja vielä täältäkin löytyy (tämä olisi ehdoton suosikkini, jos oksilla ei olisi lintuja. En tiedä miksen pidä niistä?)

Olisiko kellään ideoita???

Postia maailmalta... pitkästä aikaa

Magnolian prinsessaisten kevätleimasinten myötä saapui odottamani tilaus rapakon takaa. Martha Stewartin jättileikkuri ja koirantassuja EK lävistin.

Nythän sitä olisi aikaa vääntää... vai olisiko?

Ensimmäinen lomapäivä

Täydellinen lomapäivä! Auringossa +17 astetta 8)

Kesä - no, ei ehkä vielä, mutta kärpäset ovat saapuneet. Ikkunanvälit ovat täynnä heränneitä kärpäsiä. Mistähän ne ovatkaan ilmestyneet? Kissat ovat innoissaan ja itse yritän keksiä keinoa kuinka häätää ne ilman, että ne pörräävät huoneeseen. Yksi tuikkukuppi on jo hajonnut tämän metsästyksen tiimellyksessä ja eniten pelkään akvaarion puolesta. Helmi on ottanut muutamat startit akvaarion päältä, seurauksena akvaarion lamppu lennähtänyt paikoiltaan.

Toistaiseksi Helmi saa ikkunapyydystellä kärpäsiä, sillä pidän vielä ikkunat kiinni.
Ja hän lähtee ostamaan sähkölätkää!

Vuosia lisää...

Taasen täytti poika vuosia - päivä oli tiistai. Iso mies, 11 vuotta!

Jostain kumman syystä herra pamppailee öisin, milloin ei saa unta ja milloin mahaan sattuu. Muistan joskus saaneeni lohduttavia sanoja, että kyllä ne lapset nukkuu kun vähän kasvaavat ja silloin niitä ei meinaa ylös saada. Samuli oli tuolloin 1-vuotias ja painimme tuolloin yöheräämisien kanssa. Pojan ollessa 10 kk, "asuimme" viikon ensi- ja turvakodissa unikoulun merkeissä. Unikoulun päätyttyä riesaksemme liittyi korvatulehduskierre ja unikoulusta saamamme opit saattoi heittää romukoppaan.

Korvatulehduskierteen kourissa painimme useamman vuoden, kunnes työpaikassani sain kullanarvoisen vinkin eräältä lapsen vanhemmalta. Lahden Hemossa Veikko Pelliniemi hoitaa tällaisia tapauksia "piippihoidolla". Oitis varasin ajan ja jo kahden hoitokerran jälkeen tuloksia näkyi! Ja se oli sen kierteen loppu! Nyt jaan auliisti tätä vinkkiä nykyisessä työpaikassani, en tiedä onko kukaan ottanut onkeensa, mutta silti jatkan suosittelua!

Samulin huone koki suursiivouksen pääsiäisenä ja kylläpä tuli siistiä. Tänään vuorossa iltavuoroa ja sen jälkeen laskeudun viikon kestävälle lomalle!!! Tuolloin tiedossa Nellin huoneen tyhjennys, jos vaan kipeä selkäni antaa periksi.

Nimipäiväonnitteluja

Kuinkas ollakkaan sain yhden kortin sutaistua valmiiksi.

Tällä hetkellä ei taida olla voimia mihinkään. Flunssa painaa ja samalla pojan oudot vatsakivut, joihin ei edelleenkään saatu selvyyttä lääkärikäynnin jälkeen. Nyt sentään otetaan nippu verikokeita, jotta selviäisikö sieltä jotain? Samuli on sairastanut aaltoilevaa kovaa vatsakipua jo 19. päivä lähtien. Lääkärissä ollaan ravattu, mutta on kuulemma vatsatautia. No, kun ei yrjö eikä paska lennä niin tuntuu hiukan oudolle. Tässä sitä vatsatautia on nyt podettu se reilu viikko eikä poika ole koulussa ollut viikkoon, eikä mene huomennakaan! Pieni epäilys on jostain järkytyksen aiheuttamasta mahakivusta, sillä torstaina - päivää ennen sairastumistaan koulussa oltiin tehty omaa lehteä, jossa Samulilla aiheena aaveet ja kummitukset. Perjantaina poika tokaisi, ettei haluaisi jatkaa siitä aiheesta kun oli Wikipediassa katsellut kuvia aiheeseen ja siellä nähnyt jotain. Nyt vaikenee asiasta ja väittää, ettei ole järkyttynyt. Opettajalta pyysin aiheenvaihtoa ja se onnistui.

Viime yönä Samuli ei uskaltanut nukkua omassa huoneessaan kun siellä kuuluu jotain ihmeellisiä ääniä. Sade rapisee ikkunoihin ja ilmeisesti tv ja playstation pitäävät jonkinlaista napsunaa. Poika piti ottaa viereen nukkumaan, mutta eihän tämä näin voi mennä!!!? Samuli ei ole koskaan aikaisemmin pelännyt omassa huoneessaan eikä vauvanakaan ole isän ja äidin vieressä nukkunut. Nyt luulen, että meneillään on jotain, mutta kun poika on perinyt isänsä puhumattomuuden, on asioita aikas haastavaa kaivella esiin. Tämä on syönyt äidin voimia kovasti ja viikonlopun lataaminen uutta työviikkoa varten on kärsinyt pahasti. Kuitenkin tuntuu, ettei voimat riitä... Olen vissiin ollut sairaslomallakin sen verran useasti, etten kehtaa sitäkään hakea. Nyt kun nämä 2 vajaata viikkoa jaksaisi!!!

Earth hour 2010

Earth hour menossa. Tietokone ja televisiot pelittää, muuten istutaan kynttilän valossa. Tunnelmallista, vaikka kesäaikaan siirrytään ensi yönä.

Tänään olen flunssasta huolimatta pyörähtänyt tapettikaupoilla. Olohuoneen tapettia etsiessä, ei kuitenkaan vielä napannut. Jostain kumman syystä nyt on kulunut useampi viikonloppu sairastaessa, joten mitään valmista ei ole tullut. Nukkekotiprojekti antaa odotuttaa itseään ja niin myös kodin remontointi. Olohuone odottaa uutta maalipintaa, eteiseen pitäisi monen vuoden haaveilun tuloksena tulla uudet kaapit ja uusi maalipintakin, mutta mikään ei edisty. Viikolla 15 minulla olisi loma, olisinkohan silloin kunnossa toteuttamaan jonkin To Do Listaltani?

Yksi tarina siitä kuinka mennä naimisiin...

Olen naimisissa jäyhän suomalaisen miehen kanssa. Mieheni ei paljon puhu eikä pussaa... No, siinä ei ongelmaa, sillä olen itse samanlainen. Puhetta kyllä tulee, muttei mitään rakkaudentunnustuksia. Olen sitä mieltä, että teot puhuvat puolestaan. Olemmehan ensi vuonna olleet kimpassa 20 vuotta - johan sekin todistaa jotain! Jos tunteet viilenee, mieheni tulee kyllä huomaamaan sen!!!

Mutta tämä on tarina siitä kuinka me päädyimme naimisiin. Uskallan jopa epäillä, että tämä tarina on ainoa lajiaan... ainakin tähän asti!

Elikkäs syksyllä vuonna 1999 istuimme ystävättäreni kanssa saksalan uimahallin lauteilla, kun sain tämän "kuningasideani". Meillä oli jo 2 lasta ja olimme aloittamassa yhteistä rakennusprojektia, joten syitä oli mennä naimisiin. Kihloihin olimme menneet vuonna 1997 esikoisemme ristiäisissä ja koska toisen lapsemme ristiäisissä emme sanoneet tahdon, niin asialle oli tehtävä jotain. Ja koska kosintaakaan ei kuulunut - ja tiesin, ettei sitä varmaan kuulukkaan ellen ota ohjia omiin käsiini. Niinpä minä keräsin ohjat...

Koska minä en kuulu kirkkoon, varasin maistraatista ajan. Ai, kuinka hoidin "kuulutukset"? Huijaamalla tietysti, eihän salaisuuteni saanut tähän kaatua. Olimme rakennusprojektin alkaessa muuttamassa vuokralle Hollolaan. Siinä muuton tiimellyksessä esitin tulevalle puolisolleni paperin, josta näkyi vain allekirjoitus kohta. Loput olin peittänyt parilla nipulla kopiopaperia. Olin siis leikannut reiän allekirjoituksen kohtaan. Armaani laittoi allekirjoituksen ilman sen kummempia kyselyitä.

Sormukset ostin itse, hommasin ajan valokuvaajalle ja tarjoamisia vieraille sekä lapsille hoitopaikan. Mummulle selitin, että olimme lähdössä Vantaalle hotelliin juhlimaan ystäväpariskunnan kanssa. Kaikki meni täydestä, myös mieheeni.

Äitini on parturi-kampaaja, joten yllätyksen salaamisen vuoksi jouduin käymään "maksullisella" kampaajalla, johon myös varasin koekampaukseen ajan. Lehteen laitatin seuraavalle päivälle eli lauantaille ilmoituksen naimisiinmenostamme, jotta sukukin pysyy kartalla tapahtumista.

Hääviikkomme koitti. Ystäväni ja mieheni muutama ystävä tiesi mitä perjantaina tulee tapahtumaan, sillä olihan meillä tarkoitus juhlia kunnolla. Keskiviikkona alkoi bestman hermoilemaan peläten ystävyyden päättymistä mieheni kanssa, kun perjantai aamuna totuus paljastuisi. Tuli siis aika kertoa miehelleni. Hetken tuo nieleskeli ja yritti esittää vihaista, mutta kaikki rauhottui iltaan mennessä.

Tuli perjantai ja sonnustauduimme pukuihimme ja hurautimme maistraattiin. Tilaisuus oli lyhyt ja ytimekäs, mitään jonninjoutavaa seremoniaa en olisi kestänytkään.

Maistraatilta bestman puolisoineen hurautti meidät syömään El Toroon, johon saapui myös lapsuudenystäväni. "Kaasoni" rynnisti ravintolaan tilaamaan salassa tervetuliaismaljat, johon meinasi tyssätä juomiseni. Taisi sisältää kaiken muun lisäksi viiniä, jota pääni ei tunnu kestävän tippaakaan. Päänsärky oli valmis, onneksi se kuitenkin meni syödessä ohi.

Syönnin jälkeen "kaasoni" meni kotiimme sekoittelemaan boolit ja me lähdimme valokuvaan. Ilta sujui rattoisasti ja pojat järjestivät morsiammen ryöstön osoitteena lähibaari. Hauskasti pojilla oli koodina Pepsi Max kun ryöstön oli määrä tapahtua. Olen nimittäin Pepsi Maxin suurkuluttaja sitten tupakanpolton lopettamisen vuonna 1996. Muistaakseni sulhoni lausui puhelimessa jonkin laulun, mutta koska minulla oli salmiakkikossuja rivi edessäni, ei ollut kiirettä takaisin.
;)
Sillä välin oli sulhoani uunotettu ja sänkyymme kaadettu useampi pussillinen makaronia, jonka huomasin kesken juhlinnan ja niin tuli imuroitua koko sänky kesken juhlan.

Illan päätteeksi suuntasimme Lahden keskustaan jatkamaan juhlintaa ja siellä sitten valssattiin häävalssiakin.

Aamulla yllättynyt suku soitteli onnitteluja. Vuosia myöhemmin luin Avun vitsipalstalta "Mitä et koskaan kuule naisen suusta: Kyllä kultaseni, tule vain alttarille bootsit jalassa". Ja niinpä, sulhoni oli alttarilla bootsit jalassa ja ne olivat mielestäni juuri oikeat kengät siihen tilaisuuteen! Olenkohan erilainen nuori ;)

Tässä siis kiitos miehelleni tänään tulleen 10-vuotis hääpäivän johdosta!!! Kaikkea se raukka joutuu kestämään kanssani
;)