Yksi tarina siitä kuinka mennä naimisiin...

Olen naimisissa jäyhän suomalaisen miehen kanssa. Mieheni ei paljon puhu eikä pussaa... No, siinä ei ongelmaa, sillä olen itse samanlainen. Puhetta kyllä tulee, muttei mitään rakkaudentunnustuksia. Olen sitä mieltä, että teot puhuvat puolestaan. Olemmehan ensi vuonna olleet kimpassa 20 vuotta - johan sekin todistaa jotain! Jos tunteet viilenee, mieheni tulee kyllä huomaamaan sen!!!

Mutta tämä on tarina siitä kuinka me päädyimme naimisiin. Uskallan jopa epäillä, että tämä tarina on ainoa lajiaan... ainakin tähän asti!

Elikkäs syksyllä vuonna 1999 istuimme ystävättäreni kanssa saksalan uimahallin lauteilla, kun sain tämän "kuningasideani". Meillä oli jo 2 lasta ja olimme aloittamassa yhteistä rakennusprojektia, joten syitä oli mennä naimisiin. Kihloihin olimme menneet vuonna 1997 esikoisemme ristiäisissä ja koska toisen lapsemme ristiäisissä emme sanoneet tahdon, niin asialle oli tehtävä jotain. Ja koska kosintaakaan ei kuulunut - ja tiesin, ettei sitä varmaan kuulukkaan ellen ota ohjia omiin käsiini. Niinpä minä keräsin ohjat...

Koska minä en kuulu kirkkoon, varasin maistraatista ajan. Ai, kuinka hoidin "kuulutukset"? Huijaamalla tietysti, eihän salaisuuteni saanut tähän kaatua. Olimme rakennusprojektin alkaessa muuttamassa vuokralle Hollolaan. Siinä muuton tiimellyksessä esitin tulevalle puolisolleni paperin, josta näkyi vain allekirjoitus kohta. Loput olin peittänyt parilla nipulla kopiopaperia. Olin siis leikannut reiän allekirjoituksen kohtaan. Armaani laittoi allekirjoituksen ilman sen kummempia kyselyitä.

Sormukset ostin itse, hommasin ajan valokuvaajalle ja tarjoamisia vieraille sekä lapsille hoitopaikan. Mummulle selitin, että olimme lähdössä Vantaalle hotelliin juhlimaan ystäväpariskunnan kanssa. Kaikki meni täydestä, myös mieheeni.

Äitini on parturi-kampaaja, joten yllätyksen salaamisen vuoksi jouduin käymään "maksullisella" kampaajalla, johon myös varasin koekampaukseen ajan. Lehteen laitatin seuraavalle päivälle eli lauantaille ilmoituksen naimisiinmenostamme, jotta sukukin pysyy kartalla tapahtumista.

Hääviikkomme koitti. Ystäväni ja mieheni muutama ystävä tiesi mitä perjantaina tulee tapahtumaan, sillä olihan meillä tarkoitus juhlia kunnolla. Keskiviikkona alkoi bestman hermoilemaan peläten ystävyyden päättymistä mieheni kanssa, kun perjantai aamuna totuus paljastuisi. Tuli siis aika kertoa miehelleni. Hetken tuo nieleskeli ja yritti esittää vihaista, mutta kaikki rauhottui iltaan mennessä.

Tuli perjantai ja sonnustauduimme pukuihimme ja hurautimme maistraattiin. Tilaisuus oli lyhyt ja ytimekäs, mitään jonninjoutavaa seremoniaa en olisi kestänytkään.

Maistraatilta bestman puolisoineen hurautti meidät syömään El Toroon, johon saapui myös lapsuudenystäväni. "Kaasoni" rynnisti ravintolaan tilaamaan salassa tervetuliaismaljat, johon meinasi tyssätä juomiseni. Taisi sisältää kaiken muun lisäksi viiniä, jota pääni ei tunnu kestävän tippaakaan. Päänsärky oli valmis, onneksi se kuitenkin meni syödessä ohi.

Syönnin jälkeen "kaasoni" meni kotiimme sekoittelemaan boolit ja me lähdimme valokuvaan. Ilta sujui rattoisasti ja pojat järjestivät morsiammen ryöstön osoitteena lähibaari. Hauskasti pojilla oli koodina Pepsi Max kun ryöstön oli määrä tapahtua. Olen nimittäin Pepsi Maxin suurkuluttaja sitten tupakanpolton lopettamisen vuonna 1996. Muistaakseni sulhoni lausui puhelimessa jonkin laulun, mutta koska minulla oli salmiakkikossuja rivi edessäni, ei ollut kiirettä takaisin.
;)
Sillä välin oli sulhoani uunotettu ja sänkyymme kaadettu useampi pussillinen makaronia, jonka huomasin kesken juhlinnan ja niin tuli imuroitua koko sänky kesken juhlan.

Illan päätteeksi suuntasimme Lahden keskustaan jatkamaan juhlintaa ja siellä sitten valssattiin häävalssiakin.

Aamulla yllättynyt suku soitteli onnitteluja. Vuosia myöhemmin luin Avun vitsipalstalta "Mitä et koskaan kuule naisen suusta: Kyllä kultaseni, tule vain alttarille bootsit jalassa". Ja niinpä, sulhoni oli alttarilla bootsit jalassa ja ne olivat mielestäni juuri oikeat kengät siihen tilaisuuteen! Olenkohan erilainen nuori ;)

Tässä siis kiitos miehelleni tänään tulleen 10-vuotis hääpäivän johdosta!!! Kaikkea se raukka joutuu kestämään kanssani
;)

Eteenpäin sanoi mummo lumessa!!!!

Jatkossa ollaan!

Nyt odotellaan aikaa kirurgille!

Uusi sohva

Saimmekin ukko-kullan sairaslomalla kannettua sohvan sisään. Tuolta ei leikattukkaan hammasta vaan se lähtikin nykäisemällä, mikä oli ihme! Hiukan tuo valitteli kipua ja särkyä, mutta eikös ne ukot aina ;)

Joka tapauksessa sohva oli juuri sellainen kuin pitikin, vaikka vähän uumoilin selkänojatyynyjen olevan virheelliset, mutta eipä mitään. Kangaskin on upea - sopii erittäin hyvin okran värisiin seiniimme, heh heh!!! Tuosta tuo ukko-kultani mainitsi ja pääsin muistuttamaan maalaria, että olenkin tilannut valkoiset seinät. Ja ehkä kahdelle seinälle hennosti siniset tapetit...

Yritin kovasti tallentaa sohvan väriä ja ehkä tämä kuva antaa parhaiten käsityksen väristä. Kaupan koodeissa tämä väri on vaaleanharmaa, mutta mielestäni enemmänkin jäänsininen.

Jännitystä leikkausasioissa on ilmassa, odotan kovasti puhelua, ja toivon ettei sitä tulisi. Ts. sairaalasta soitetaan, jos tieni päättyy tähän ja ollaan soittamatta, jos olen jatkossa... Eli jännittäviin tunnelmiin.........................

Jännittää!!!!

Nappasinpa kaupasta mukaani pari kimppua tulppaaneja, vaikka ne ei meillä viihdykkään tuon ukko-kullan riivatunmoisen lämmittämisen vuoksi.

Ja uutisia sohvastakin on saatu. Se on rantautunut eilen varastolle ja odottaa noutajaansa. Harmi vaan kun tuo ukko-kultani menee tänään hammaslääkäriin leikkaukseen, joten nostelut on kiellettyjä. Taidan soittaa kauppaan ja pyytää heitä tuomaan kapistus kotiin!

Ja se jännityksen aihe... Huomenna sairaalassa on palaveri, jossa kohtaloni selviää!

Sohvaa odotellen

Tänään soittelin uuden sohvani perään. Piti tulla tällä viikolla, mutta mitään ei kuulu. Nainen vastasi puheluuni ja kuulostelin, et kaikki ei ehkä ole kohdillaan. Hänen mukaansa tilaukseen kuului kantikkaat tyynyt. Kun sitä ihmettelin, löytyi jostain lisätietokohdasta ostajan haluavan heittotyynyt. Ihan en ollut vakuuttunut puhelun loputtua, että saan sitä, mitä tilaan. Toisaalta ei väliä, sillä sohvahan lähtee uudelleen tekoon, jos en saa sitä mitä tahdon. Maanantain kuormassa kuulemma pitäisi tulla... Taidan tiedustella tyynyjen koostumusta ennenkuin edes vaivaudun paikalle!!! Saa nähdä menikö tämä kaikki kerralla niin helposti kuin alku antoi ymmärtää!?

Shoppailua

Idea nukkekodista on selkeytynyt päässäni. En aiokkaan ostaa uutta vaan jatkan tätä vanhaa ikuisuusprojektiani. Tosin mitään muuta kuin suunnittelua ei ole viime postauksenkaan jälkeen tapahtunut, sillä odotan, että ukko-kultani kävisi ostamassa vaneria ja maalia, jotta saadaan projekti polkaistua käyntiin. Toiveissa olisi ensi viikolla saada mökki hilattua autotalliin, jotta voitaisiin aloittaa maalaus.

Sinooperissa pyörähdin tänään ja kun silmiini osui kauniita mosaiikkipaloja kylpyhuoneen kaakelointia varten niin olihan niitä ostettava. Nämä eivät varmasti riitä kuin alkuunsa, mutta haetaan sitten lisää... Jos koskaan sinne asti päästäänkään.
Samalla löysin ihania "lasitiiliä" lasiseinämän tekoa varten. Yhtään en tiedä kuinka sellainen käytännössä edes onnistuu, mutta jospa jokin idea päähän iskisi? Että helposti tätä projektia ei olekkaan tarkoitus viedä läpi. Eihän tämä muuten ikuisuusprojekti olisikaan!

Haaveissa olisi myös tehdä ainakin yksi nukke itse - tai siis, jos äitini vaikka osaisi tehdä... Ja kynttilän sydänlangoista voisi valmistua pieniä kynttilöitä. (Idean antoi kaupantäti)

Näillä mennään ja mitähän seuraavaksi?
;)

Ikuisuusprojekti no. 827

Joskus monen monta vuotta sitten sain älynväläyksen. Haluan nukkekodin. Jossain hammaslääkärin odotushuoneessa näin lehden, jossa liinavaatekaappiin oli rakennettu upea nukkekoti ullakkohuoneineen ja kellareineen. Lehti jostain kumman syystä päätyi minulle ja luulen sen vieläkin lymyilevän jossain päin taloamme.

Liinavaatekaappikin löytyi sopuhintaan yhdestä osto- ja myyntiliikkeestä ja projekti alkoi mittauspuuhilla ja ukko-kultani tekaisi ikkunanreiät.

Projekti jäi kesken, sillä minulla ei ole puusepäntaitoa tai mistäs sitä tietää, kun ei koskaan ole kokeillut. Jokatapauksessa haaveena oli, että kätevä appiukkoni rakentaisi viiston katon vinttikomeroineen, mutten vaan ole pyytänyt...

Jossain välissä taloon muutti kasa Bratzejä ja tuolloin mökki sai ihanan vaaleanpunaisen maalinsa. Nyt ovat Bratzit muuttaneet varastoon ja markkinoille on tullut paljon valmista nukkekodin rakentamiseen tarvittavaa tavaraa. Mutta silti... Tämä taitaa jäädä ikuisuusprojektiksi varastoon ja olenkin tutkinut millaisen mökin haluaisin.

En sano, etteikö tämä kaappi joskus heräisi eloon nukkekotina, mutta tällä hetkellä aika ei riitä aloittamaan täysin alusta!