Nousipa tuossa sitten kuume ja jäi iltavuoroon menemättä. Tuli sitten valmistettua tällaiset korvikset, kun ei muutakaan keksinyt. Nukkua ei uskalla vaikka väsy on kova, sillä luulen muuten kukkuvani yöllä. Kuumetta ei kuitenkaan ole niin paljoa, että taju olisi parkissa.

Töitä on painettu peräsuoli pitkällä, jotta mitään valmista ei oo tullut. Tässä ainoat jouluvalmistelut! Nyt kun edes joskus pääsisi vapaapäiviä viettämään, niin saisi ehkä sen joulun aikaiseksi. Ensi vuonna taidan ottaa lomaa tässä joulun yhteydessä?

Ohi on!

Eilen 27.10.2008 kello 8 kuoli ystäväni mies. Tässä kortti, jonka lähetin hänelle lohdutukseksi.



" Kesken aamuyötä, mä hetkeks havahdun.
Sä tulet meidän väliin nukkumaan.
Otat kädestäni kiinni, ja hengitykses sun
olkapääni ihoon puhaltaa.

Ja mä tiedän koko ajan, että unta katkeraa
kaikki on ja pelkkää muistelmaa.
Läpi unen rajan kuulen katon yllä taas
tuuli vaativana tuivertaa.

Ei kysy lupaa tulva, kun se iskee painollaan.
Ei aallot, kun ne tuulen tupaa käyvät murtamaan.
Kun surun synkät vedet saarroksiin mut saalistaa,
mun lohtuni on ikävöidä vaan.
Ja nähdä susta unta polttavaa..."

Yö ~ Unta polttavaa

Kransseja aikojen takaa...

Tässäpä sitten kransseja, jotka on tehty silloin joskus...







Tämä on ollut suosittu häälahja...

Joulukortti

Ja tässä taas yksi joulukortti...

Ens viikolla olis muutama päivä lomaa, joten haaveissa olis, et jotain saisin taasen valmiiksikin.

Kortti pienille prinsessoille

Ja taas on jotain saatu valmiiksi... Tosin tämä kortti on jo annettukkin, mutta tänään olen väritellyt enkelinkuvia ja joku päivä kasaan niistä kortteja jouluksi.

Tänään johtaja oli erittäin hyvällä tuulella ja tarjosi minulle yöhommiakin, jotka otin vastaan. Ensi viikolla olen vapaalla tiistaista sunnuntaihin. Sunnuntaina menen sitten tekemään yövuoron. Ihanaa, saa olla aivan itsekseen!!! Taitaa olla hommana kirjoitella lasten isä-kuvauksia puhtaaksi. Tosi hauskoja juttuja tuli!!!

Ystävän suru

Ystävälläni on suuri suru!!! Hän on menettämässä rakkaansa. Minä en tiedä kuinka voisin häntä auttaa... Yritän unohtaa hänen surunsa ja elää eteenpäin. Olenko huono ihminen? Aika ajoin tulee mieleeni suuri suru ja toivon, että tämä olisi vain pahaa unta!! En pysty lohduttamaan ystävääni nyt kun pitäisi... Hän on kohdannut muutaman huonon liiton, nyt tämä toimiva liitto päättyy...... Kuinka voin asiaan vaikuttaa???? Kuinka voin auttaa ystävää???