tiistai 8. marraskuuta 2011

Maasta se pienikin ponnistaa!

Kaiken kuolleen keskellä pieni auringonkukka... Sitkeä on!
 Terassi on nyt vedenpitävä. Vaari tulee ilmeisesti kattoa laudoittamaan tällä viikolla, raput ja kaiteet saavat jäädä kevääseen!
 Innolla odotan, että saisin raahata hetekkani paikoilleen, mutta vielä täytyy malttaa mieli...
 Autotallin jatke näyttää tylsältä. Ikkunat olisivat katkaisseet tämän pitkän seinän, mutta se olisi vienyt sisältä arvokasta tilaa, joten pulma on ratkaistava muuten. Ja ideahan mulla jo onkin ja siksi tuo pistorasia tulee keskelle seinää. Pistorasian molemmin puolin tulee vanhan runkopatjan jousisto. Ukko-kulta ei kyllä tykännyt ollenkaan ideastani, mutta hyvällä tai pahalla rautahökötys löytää tiensä juuri tuohon! Siihen on sitten kiva viritellä talvella valot ja kesällä vaikkapa köynnöstävä kesäkukka.
Muitakin ideoita on syöksynyt tulvimalla mieleeni, mutta mitään en saa tehtyä. Maalarin vaimona pensseliin tarttuminen on melkeinpä rangaistavaa, sen huomasin työhuoneen remonttia aloittaessani (jonka siis ukko-kultani loppujen lopuksi joutui itse tekemään, kun tuo tekniikka ei täysin ollut hallussani... Siis se oikeaoppisesti maalaaminen.) 
Jostain sisätiloissa on pakko aloittaa ja olen päätynyt eteiseen. Monta vuotta olen haaveillut uusista komeroista. Liukuovikomerot ovat hankalat, kun kissat osaavat ne avata ja siellähän on ihana, rauhallinen paikka nukkua. Ja voi sitä karvan määrää!!! 
Siis joulukuussa marssin Ikeaan ja ostan ne kaapit ja eiköhän se siitä sitten lähde???
Tai sitten ei, mutta olempahan saanut kaapit!