Pettymysten kautta voittoon. Uusi vuosi aluillaan ja vanha takana. Niin paljosta haluaisin kirjoittaa ja purkaa sydäntäni, mutta liian moni asiaa koskettava immeinen lukee tätä, etten voi sitä tehdä! Mitään en kyllä menettäisi, sillä olenhan jo pommini pudottanut. Olen todistanut itselleni, etten muiden perseitä nuole niinkuin eräät!!! Mutta edelleen päiväkodin tätinä naureskelen tätä kaavaa, joka toistuu niin isoilla kuin pienilläkin tyttölapsilla...
Ensi viikolla alkaa puoli vuotta sitten käynnistämäni rumba. En tiedä päättyykö se lyhyeen vai mennäänkö loppuun asti? 15.1. tapaan lääkärin ja ehkä silloin olen viisaampi. Siitä saakin sitten ison jutun, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan!Kiitos ystävät, jotka tuette minua tässä asiassa, sillä kaikki eivät ole niin tehneet!!! Asia ei ole minullekkaan helppo ja joudun ehkä tekemään hyvin suuren valinnan siinä, vienkö asian päätökseen saakka?! Jos minulle näytetään vihreää valoa, kerron salaisuuteni. Jos törmään STOP-merkkiin, pidän tämän asian itselläni ;) Pitäkäähän peukkuja!!!
