The Beetle

Siinä hän nyt sitten on,

Wallu

koppakuoriaiseni.

Kehtaanpa nyt sitten myöntää itkeneeni,

kun vanhasta luovuin,

mutta onneksi itku tuli vasta turvallisen matkan päässä

autoliikkeestä!

Myönnetään,

terapian tarpeessa!

Nyt se tapahtuu!!!

Haaveestani on tulossa totta!

Nopeammin kuin uskoinkaan.

Rakas autoni on saanut riesakseen hikan,

joka ei ole muutaman korjaamokeikan ja useampien saturaistenkaan 

jälkeen tullut kuntoon.

Uusi korjausaika on varatuna ja taskusta pitäisi löytyä 1500e.

Takuuta korjaantumiselle ei ole!

Autoon on tulossa katsastus ja sen myötä täydellinen jarruremontti,

joten tuo 1500e ei riitä kattamaan näitä kaikkia.

Joten mikäpä muu apuun kuin google.

Ja sieltähän se sitten löytyi.

Tosin velipoika,

jonka kautta ajauduin "helmeni" luo.

Onhan tällä helmellä ajettu 5000km vähemmän kuin

jo myydyllä velipojalla.

Hetken mietin mitä tehdä,

ja onneksi laitoin viestin myyjälle,

että varaa minulle seuraavaan päivään helmeäni,

sillä heti viestin luettuaan puotiin saapui pariskunta,

joka olisi ostanut helmeni.

Perjantaina luovun rakkaasta risasta autostani,

joka otetaan liikkeeseen tietäen viastaan,

vastuu siirtyy heille!

Ja samalla yksi unelmani täyttyy,

saan oman koppakuoriaiseni kotiin!

Ohi on...

 Meinaan sairasloma.

Nyt 2 viikkoa lomaa ja paluu arkeen on edessä.

 Aivan liian nopeasti menee aika.

Mutta sää suosi sairaslomalaista,

nyt on palattu lomasäihin.

Mutta jotain on saatu aikaiseksikin.

Nimittäin viime kesänä aloitettu kiviurakka.

Nyt odotellaan sateen muokkaavan hiekkaa kivien väliinkin,

jotta päästään sitä taasen lisäämään.

Kivien hakureissulla silmiini sattui tällainen pyörä.

Jätekasalta se näytti,

mutta mieheni ei suostunut omistajalta kyselemään,

saisiko sen ottaa.

Toisella kivikeikalla sattui omistaja paikalle

ja minähän kysyin.

Hiukan hölmistyneenä tuo lupasi,

ihmetteli kovasti mitä tuollaisella roskalla tekisin.

No,

kukkia vartenhan se tulee,

pihan koristeeksi.

Olen nähnyt tällaisista pyydettävän 80euroa.

Noinkohan olisin sellaista hintaa maksanut???

 

Haavahoitajalle

 Tuli sitten eilen pyörittyä kameran kanssa pihamaalla.

Ja löytyihän sieltä elämää.

 Kaikkien vihaama lehtokotilo pääsi tekemään tuttavuutta kameran kanssa

ja sehän oikeasti "hyppäsi" linssille.

Uteliaana tutki,

mikä musta-aukko oikein lähestyy.

Kuvathan ovat melkein kuin sarjasta Ruohonjuuri tasolla,

tykkään siitä kovasti!

 Tämä kaveri sai elää!

Tänään tieni käy haavahoitajalle.

Yksi kohta haavasta,

nännin ympärillä tihkuttelee edelleen

ja tuntuu, että siinä ei olisi ollutkaan tikkiä,

sen verran se repsottaa.

No,

käydään hakemassa sieltä mielenrauha,

jotta kaikki on ok!?

Ambulanssia hätiin....

Eilinen ilta sujuikin sitten mukavasti, kunnes....

Nappasin iltapalaksi tyttären tekemän pannarinpalan

ja hetken kuluttua ajattelin käydä nukkumaan.

Lääkitys naamaan eli yksi Panacod.

Ehdin torkahtaa kunnes havahduin vatsakipuun.

Päätin lähteä huussiin sitä helpottamaan, 

mutta vielä mitä.

Kipuhan vaan yltyi ja yltyi.

Ähisin ja huusin ukko-kultaa tuomaan ämpäriä.

Oksennusta yritin,

mutta laihdutusleikkauksen läpikäyneenä siitä harvemmin tulee mitään.

Kipu oli ja pysyi

ja keskittyminen meni hengittämiseen.

Hetken kuluttua alkoi helpottamaan,

mutta vain hetkeksi.

Kipu palasi kohoten hyvinkin korkeaksi.

Veri alkoi paeta raajoista,

naama ja huulet olivat vitivalkoiset

ja kylmähiki valui otsalta.

Muu perhe seurasi kiinnostuneena jääkiekkoa

ja sarkastisesti huomautinkin,

ettei mulla mitään hätää,

voisivat silti soittaa Akuuttiin,

jotta mitä tehdään.

Ukko-kulta taisi olla sen verran paniikissa,

että kyseli vaan useaan otteeseen mihin sattuu.

Ja vaikka vastasinkin,

ei tuntunut äijälle järkeen kolahtavan vastaukset.

Tytär sitten otti ja tarttui luuriin.

Akuutista sai ohjeen soittaa ambulanssia.

Ja senpä tyttö teki.

Puuskuttelujen ja kirousten välissä

vastailin mitä hätäkeskuksesta kysyttiin

ja niin saatiin auto matkaan.

Ei tosin kiireellisenä,

vaikka itsestä tuntui,

että nyt se on menoa.

Päässäkin alkoi huippaamaan...

Mutta sitten kipu loppui

ja iski jäätävä kylmyys.

Ajasta ei ole käsitystä,

mutta kun ambulanssi tuli,

oli pahimmasta jo selvitty.

Peruselintoiminnot olivat ok

ja mahaa tunnusteltiin.

Ambulanssin väki kyseli

lähdenkö mukaan,

mutten tietenkään halunnut lähteä,

kun kohtaus oli ohi.

Syyksi epäilivät iltapalaksi syömääni pannaria

ja sen rasvaa.

Hmmmm,

luulen, että ennemmin jätän koskematta noihin Panacodeihin

kuin pannariin.

Teipinpoiston jälkitunnelmia

 -Mitä hittoa!!!

Pitikö ne kaikki viedä???????

Olisi nyt voitu jotain jättääkkin!

 No, ensi reaktio...

Ennen peilissä on ollut vastassa kuppikoko "herranjumala".

Napaan asti roikkuvat, löllöt kauhistukset.

Nyt ne rumilukset ovat muuttuneet roikkumattomiksi, sopusuhtaisiksi rinnoiksi.

Enää ei tule pysymään täysinäinen Kossu pullo rintojen alla

;)

Saavutushan sekin!!!

Olin aivan varma,

että kuppikoko olisi A tai B

ja lähdinkin Liivikeskukseen asiaa tarkistamaan. 

Ihmeekseni se olikin D.

Kylläpä helpotti!

Teippien poisto

Tänään olisi vuorossa näiden jumalattomien teippien poisto.

Ovat kuin karhuntarraa,

kutittavatkin vietävästi.

Varasin ajan työterveyshoitajalle,

joka saa operaation suorittaa.

Itse en saa voimaa repäisyyn,

jotta säästyisin suuremmilta kivuilta ja

ukko-kulta heittäisi henkensä

kun näkisi mitä alla on.

HUOM!

Tämän kummempaa kuvaa en täällä julkaise,

mutta itselleni olen tallentanut ennen kuvia ja tulen ottamaan myös jälkeen kuvat,

kunhan tästä parannutaan.

Mutta kuvat tulevat vain omaan käyttööni!!!

;)