Korviksia lisää...

 Sarjatuotantoa...

 Yövuoroissa on kulunut pari yötä, mutta silti olen saanut jotain valmistakin.

 Nyt vapaillaan pari päivää ja jatketaan sitten hommia. Muutaman viikon päästä alkaapi loma!

 

Jälleen korujen pariin

 Viime aikoina on iskenyt uusi innostus tehdä koruja.

 Kaulakorujakin olen värkkäillyt, mutta niitä en ole vielä saanut kuvatuksi.

Naistenpäivä

Hyvää naistenpäivää arvoisat ystäväni!

Itse sain kukat, kun kaupassa käydessämme livautin hihnalle Hortensian.
Koulutus on vieläkin
- 21 vuoden jälkeen -
 pahasti kesken!

Piilopirtti

 Ja sitten kuviin tulevasta piilopirtistäni. 

Sisäänkäynti tapahtuu uudesta varastosta ullakkotikkaita pitkin.

 Tilaa on. 

Tällä hetkellä mahdun jopa seisomaan, mutta kun lattia on valmis, ehkäpä kyyristelen hiukan.

Autokatoksen päällä on lisätilaa, mutta siellä on ikävän pimeää.

Harmi, ettei täällä ole 

(VIELÄ!) 

aarteita niinkuin mummoloiden vinteillä tapaa olla.

Kotona ja töissä

... sama asia...

Tällä hetkellä tuntuu, että työmaa on toinen kotini. 

Pitäisikö näin olla???

Vai tunteeko kaikki vuorotyöläiset tällaiselta?

 Kotona olen saanut aikaiseksi korvikset. 

Wuhuu!!! 

Jotain valmista...

Töissä olen kuvannut naapuriryhmän aikaansaannoksia, sillä sairaslomat ovat varjostaneet omaa ryhmää, ja näin ollen ei valmista tule vaikka kuinka yrittäisi!!!

Ensi viikolla olen töissä käytännöllisesti katsoen vain kolmena yönä... 

Ihanaa!!!!!!

Huomenna kipuan lisärakennuksemme vintille kuvaa ottamaan ja jaan sen täällä. Piti jo tänään kuvaaman, mutta jäi kun täytyi viedä ja hakea kisalaisia.

Tuleeko siitä oma piilopirttini?

Tunnelma ainakin on kuin mummolan vintiltä!

Väsyttää... pitäis mennä nukkumaan...

Kyllä vaan valmista on saatu keittiön seinän suhteen. Siis tuon yhden seinän. Loput odottaa uutta innostuksen aaltoa saapuvaksi. 

Ja sitähän sitten saakin odotella, sillä yllätys, yllätys, ukko-kultahan tuon yhdenkin seinän maalasi

;)

Tällä viikolla on taas tehty kaksi todella aikaista vuoroa (herätys klo4) ja nyt pitäisi kääntää kello kohti myöhäisiä iltavuoroja (puolenyön maissa kotona). 

Vitutus pukkaa päälle kun tuntuu, ettei mitään saa tehtyä väsymykseltään. 

Jokunen viikkokin vielä olisi lomaan!

Ensi viikko sitten painellaan silloin tällöin yövuoroissa. 

Niistä olen kiitollinen, sillä silloin saa nukkua juuri silloin kun haluttaa. 

Tietysti maanvaivaksi saamani levottomat jalat luovat haastetta nukkumisiin, mutta kun lääkitystä jakaa pitkin päivää, saattaa päiväunien nukkuminenkin olla mahdollista...

Onnettomuuksien päivä

Eilen olikin sitten onneton päivä. 

Hain koulusta liki 13 -vuotiaan poikani ja hänpä ryhtyi heti kotiin päästyämme lumitöihin. Oho, eipä ole ennen näin kiltisti ryhtynyt hommiin ja jälkikin oli erinomaista!

Illalla vein pojan discoon ja soitin ukko-kullalle töihin, jotta korkkaan pari siideriä. Saapi mies sitten hakea discoilijan. Kuinkas sitten kävikään...

Ukko-kulta soitti tien päältä ja kyseli mitä ihmettä täällä oikein on tapahtunut kun liikenne on seissyt jo pidemmän aikaa. Minä sitten Kumiankasta tarkistamaan mitä on tapahtunut ja kolarihan siellä. Lumiaura ja henkilöauto ottaneet kontaktia.

Ei auttanut rouvan muu kuin lähteä naapurilta kyytiä pummaamaan ja saatiinhan se poika sieltä kotia.

Tänä aamuna sitten löytyikin jotain. 

Keittiön laatikosta ikkuna rikki. 

Jäljethän johtivat eilisen lumityömiehen jäljille. Ei sitten ollut murkku löytänyt saksia ja hermostui...

No, onneksi ei ollut jalka hajonnut!!!