Lääkäriä kerrakseen

Eilen jouduin pistäytymään työpaikkalääkärillä tuon olkapääni takia. Kipu vaan ei ole hellittänyt sen kortisonipiikin jälkeen, jonka ennen joulua sain. On se vaan kumma miksi sitä aina odottaa särkyjen loppumista ja vetkuttaa sitä tohtorilla käyntiä??? Perusjäyhä suomalainen?
Nyt tohtori tökkäsi kipupiikin, antoi ajan työfysioterapeutille ja väläytteli magneettikuvauksen mahdollisuutta. Maanantaina selviää jatkohoidot, kun fysioterapeutti tutkii...
No, ilmeisesti tuon kipupiikin ansiosta nousi kuume ja päivällä tuli aivan kummallinen olo. Oikein sain töitä tehdä, että pysyin tajuissani. Meinasin jo ukko-kullalle soittaa, että tekisi tarkistussoiton puolen tunnin päästä. Jos en vastaisi puheluun, olisi syytä soittaa lanssi paikalle. En kuitenkaan soittanut ja hiukan se olokin parani, kunnes kuume lähti nousuun. Kahden peiton alla makasin ja palelin, palvelua tilasin muulta perheeltä. Siinähän se ilta vierähti ja yöllä kuumekin laski.

Tänään aamulla minulla oli aika Päijät-Hämeen keskussairaalaan. Käväisin sydänfilmissä, joka olikin ihan ok. Mutta sitten tämä salaisuuteni... Samalla käynnillä poikkesin sisätautilääkärin juttusilla ja kyllä, vihreää valoa näytettiin!!! En vielä tiedä onko tämä lopullinen varmistus asialle vai voiko vielä jokin kaataa tämän suunnitelmani, mutta meikäläinen on matkalla kohti pienempää vatsalaukkua!!! Painoindeksi riittää perusteeksi ja taitaa meikäläistä vaivata tuo uniapneakin??? Sitä tässä selvitellään.
Seuraava aikani on ravitsemusterapeutille ensi kuun alussa, joten siitä lisää sitten. Ison nivaskan sain täytettävää ruokailutottumuksistani...

Olo on tyytyväinen!!! En ole nimittäin aina ollut pullukka. Massa on lähtenyt kasvuun lasten synnyttyä ja on se kumma kun on 10 kiloa tiputtanut niin on 20 tullut takaisin...

Ideoita pukkaa...

2 yövuoroa takana ja voi sitä tajunnanvirtaa, joka töissä virtasi. Ideoita puski ihan olan takaa. Eli remonttia! Voi ukko-kultaa mihin joutuu... TAAS! Hivenen hän on jo aloittanutkin, sillä syksyllä ostin Patinasta sellaisen "senkin". Kuvaa en siitä muistanut ottaa ennen käsittelyä, koska se kannettiin suoraan autotalliin odottamaan uutta maalipintaa. Se on tyypillinen ehkä 1970-luvun kaapisto. Värikseen se saa valkoisen ja sijoittuu valmistuttuaan Nellin huoneeseen. Siellä pitäisikin alkaa remontti, sillä neiti haluaa marjapuuronpunaiset tapetit pois ja turkoosia seiniin. Voipi olla, että tulee kaunista, sillä huonekalut ovat valkoisia. Tosin ennenkuin moiseen remonttiin ryhdytään, minulla täytyy olla aikaa ja pahvilaatikoita sen raivaamiseen!!! Mikäpä muu kuin nyt olisi hyvä hävittää kaikki lelut ja muut tilpehöörit, millä ei enää tehdä mitään. Täyttäähän neiti jo 13 keväällä.

Nyt täytyy vain löytyä oikea hetki, että rysäytän nämä remonttiaikeet... ja sen kaiken mitä uutta olisi ostettava!
;)

Eläinpakinoita

Äitee taas tyhjenteli nurkkiaan ja kyseli koska veisin pois vihkosen, johon hän on keräillyt eläinpakinoita vuosilta 1954-63. Muistaakseni en ole tuollaista kehoitusta kuullut ennen, joten napattava se oli ennenkuin päätyy roskiin. Vihko on täynnä ihania lyhyitä, tuttuja ja hiukan tuntemattomiakin eläinpakinoita. Lehti, jossa näitä on ollut on Etelä-Suomen Sanomat.

Tämä kirjoitus taitaa kuulua joukkoon löytöjä vintiltä osa 2.
;)

Magnolia ink.

Eilen aloin selailemaan blogeja ja törmäsin Magnolia ink. magazine lehteen. Olen törmännyt siihen ennenkin, mutta en tiedä miksei se ole kolahtanut ennen eilistä. Nyt se oli pakko saada! Kello oli 19.30 ja Lehtipisteen sivuilta aloitin etsinnän, missä sijaitsisi lähin liike, joka lehteä myy. Koska oma postinumero ei näyttänyt tulosta, heitin sattumanvaraisesti postinumeron Lahden alueelta. Möysän R-kioskilta löytyi. Ja koska matkaa meiltä kyseiseen paikkaan on jokunen kilometri, päätin soittaa kioskiin, löytyykö lehteä todella. No, löytyihän se ja pyysinkin piilottamaan sen tiskin alle saapumiseeni asti ja ystävällinen myyjä tekikin niin.
Armas mieheni lähti minua kyytimään, lapset olivat paenneet mummulle yökylään (ah, mikä hiljaisuus kotona-tähän voisi jopa tottua ;). ) Lupasin miehelleni kehua häntä töissä, harva mies lähtee rouvan päähänpiston vuoksi ajelulle kesken netissä surffailun ja maistuvan kahvin. Mutta minullapa on niin ihana mies, että hän tekee kaikkensa rouvan hyväksi!!! (Ehkäpä se on yksi selviytymiskeinoista kanssani ;). )
Möysään saavuttuamme minusta tuntui, että kioskin myyjä tunnisti "Hei!" sanasta ääneni ja kaivoi lehden esiin. Hän sanoi myös, että lehti olisi huomenna lähtenyt takaisin, sillä myyntiaika on umpeutumassa. Kävipä mulla mäihä!!!!

No, tänään tiistaina käväistessäni Orimattilan S-marketissa ruokaostoksilla törmäsin samaiseen lehteen....
;)

Kortti bilehileelle

Huh, viimeinkin valmis kortti. Ihastuin heti tähän Magnolian neitoseen. Kuuluupi talven 2009 klubipakettiin.

Vuoden ensimmäinen päivä

Pettymysten kautta voittoon. Uusi vuosi aluillaan ja vanha takana. Niin paljosta haluaisin kirjoittaa ja purkaa sydäntäni, mutta liian moni asiaa koskettava immeinen lukee tätä, etten voi sitä tehdä! Mitään en kyllä menettäisi, sillä olenhan jo pommini pudottanut. Olen todistanut itselleni, etten muiden perseitä nuole niinkuin eräät!!! Mutta edelleen päiväkodin tätinä naureskelen tätä kaavaa, joka toistuu niin isoilla kuin pienilläkin tyttölapsilla...

Ensi viikolla alkaa puoli vuotta sitten käynnistämäni rumba. En tiedä päättyykö se lyhyeen vai mennäänkö loppuun asti? 15.1. tapaan lääkärin ja ehkä silloin olen viisaampi. Siitä saakin sitten ison jutun, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan!
Kiitos ystävät, jotka tuette minua tässä asiassa, sillä kaikki eivät ole niin tehneet!!! Asia ei ole minullekkaan helppo ja joudun ehkä tekemään hyvin suuren valinnan siinä, vienkö asian päätökseen saakka?! Jos minulle näytetään vihreää valoa, kerron salaisuuteni. Jos törmään STOP-merkkiin, pidän tämän asian itselläni ;) Pitäkäähän peukkuja!!!

Hyvää Uutta Vuotta 2010!!!

Vaikkei kuvassa näkyvää kuunpimennystä erotakkaan, niin hyvää uutta vuotta!!!!