Magnolia ink.

Eilen aloin selailemaan blogeja ja törmäsin Magnolia ink. magazine lehteen. Olen törmännyt siihen ennenkin, mutta en tiedä miksei se ole kolahtanut ennen eilistä. Nyt se oli pakko saada! Kello oli 19.30 ja Lehtipisteen sivuilta aloitin etsinnän, missä sijaitsisi lähin liike, joka lehteä myy. Koska oma postinumero ei näyttänyt tulosta, heitin sattumanvaraisesti postinumeron Lahden alueelta. Möysän R-kioskilta löytyi. Ja koska matkaa meiltä kyseiseen paikkaan on jokunen kilometri, päätin soittaa kioskiin, löytyykö lehteä todella. No, löytyihän se ja pyysinkin piilottamaan sen tiskin alle saapumiseeni asti ja ystävällinen myyjä tekikin niin.
Armas mieheni lähti minua kyytimään, lapset olivat paenneet mummulle yökylään (ah, mikä hiljaisuus kotona-tähän voisi jopa tottua ;). ) Lupasin miehelleni kehua häntä töissä, harva mies lähtee rouvan päähänpiston vuoksi ajelulle kesken netissä surffailun ja maistuvan kahvin. Mutta minullapa on niin ihana mies, että hän tekee kaikkensa rouvan hyväksi!!! (Ehkäpä se on yksi selviytymiskeinoista kanssani ;). )
Möysään saavuttuamme minusta tuntui, että kioskin myyjä tunnisti "Hei!" sanasta ääneni ja kaivoi lehden esiin. Hän sanoi myös, että lehti olisi huomenna lähtenyt takaisin, sillä myyntiaika on umpeutumassa. Kävipä mulla mäihä!!!!

No, tänään tiistaina käväistessäni Orimattilan S-marketissa ruokaostoksilla törmäsin samaiseen lehteen....
;)

Kortti bilehileelle

Huh, viimeinkin valmis kortti. Ihastuin heti tähän Magnolian neitoseen. Kuuluupi talven 2009 klubipakettiin.

Vuoden ensimmäinen päivä

Pettymysten kautta voittoon. Uusi vuosi aluillaan ja vanha takana. Niin paljosta haluaisin kirjoittaa ja purkaa sydäntäni, mutta liian moni asiaa koskettava immeinen lukee tätä, etten voi sitä tehdä! Mitään en kyllä menettäisi, sillä olenhan jo pommini pudottanut. Olen todistanut itselleni, etten muiden perseitä nuole niinkuin eräät!!! Mutta edelleen päiväkodin tätinä naureskelen tätä kaavaa, joka toistuu niin isoilla kuin pienilläkin tyttölapsilla...

Ensi viikolla alkaa puoli vuotta sitten käynnistämäni rumba. En tiedä päättyykö se lyhyeen vai mennäänkö loppuun asti? 15.1. tapaan lääkärin ja ehkä silloin olen viisaampi. Siitä saakin sitten ison jutun, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan!
Kiitos ystävät, jotka tuette minua tässä asiassa, sillä kaikki eivät ole niin tehneet!!! Asia ei ole minullekkaan helppo ja joudun ehkä tekemään hyvin suuren valinnan siinä, vienkö asian päätökseen saakka?! Jos minulle näytetään vihreää valoa, kerron salaisuuteni. Jos törmään STOP-merkkiin, pidän tämän asian itselläni ;) Pitäkäähän peukkuja!!!

Hyvää Uutta Vuotta 2010!!!

Vaikkei kuvassa näkyvää kuunpimennystä erotakkaan, niin hyvää uutta vuotta!!!!

Mulle-kaikki-tänne-heti!!!!

Niin se sitten taas koitti, synttärit. 37 vuotta tuli täyteen, että rapsahti. Tuossa kuvassa olen ehkä muutaman vuoden vanha ja jostain syystä isäntä tunnistaa tuon ilmeen - on kuulemma hyvin tavallinen meikäläisellä! Selkä kaarella ja pieni puna kasvoilla, jalkaakin tulee poljettua useita kertoja päivässä ;)

Sellainen olen minä ;D

Tapaninpäivä

Kameralla olen kovasti hakenut tunnelmaa, sitä saavuttamatta. Edelleen olen mieltä, jotta kursseille olisi mentävä. Kameran ohjekirjasta ei saa mitään tolkkua, kaikki olisi nähtävä ja koettava, jotta saisi jotain tuonne muistikortille tallennettua... Mutta tuo työni häiritsee pahasti vapaa-aikaani ja tuollainen kurssilla olo saattaisi jäädä vain muutamaan kertaan, joten... olisiko vinkkejä kameran asetuksiin???

Kuva on otettu olohuoneesta keittiön suuntaan. Valaistus on pois, mutta salamaa on joutunut käyttämään, jotta jotakin näkyisi. Etualalla isännän valmistama piparkakkutalo, jonka ovat lapset - tai siis Nelli koristellut.

Tänään käväisi anoppi poikineen kylässä, onhan mieheni toisen nimen nimipäivä ;) Muutaman päivän päästä juhlitaan synttäreitäni, tuolloin ei taida ruuhkaa vierailijoista olla. Muutaman vuoden päästä tulisi täyteen tasavuosia, joten katsastetaan juhlittaisiinko silloin... ei kyllä taida olla aihetta!!!

Ikävä joulunaloitus ;)

Heti aattoaamuna piti lähteä pyörähtämään kaupassa, kissoilta loppuivat raksut ja niitähän piti lähteä hakemaan. Oikeassa lapaluussa oli jo eilen tuntunut jumeja, mutta todellisen jumin se sitten heitti puolivälissä kauppamatkaa. Kauhean kiroilun saattelemana sain käänneltyä rattia ja astuttua autosta ulos. Ja autoon palatessa lisää kiroilua ja hammasten kiristelyä. Kotiin pääsin, joskin tippa linssissä ja eipä auttanut muu kuin soittaa lääkäriin aika. Henki kun ei meinannut ilman kipua liikkua mihinkään.

Lääkäri totesi jumahtaneet selkälihakset ja niinpä sain kankkuuni kaksi kirvelevää piikkiä. Kotona ei voinut kuin lekotella, kun kirvelykin kävi sietämättömäksi, mutta jo pian alkoi helpottamaan - niin kankussa kuin olkapäässäkin. Lähes normaali joulun vietto saattoi alkaa.
Armas mieheni vei lapset käymäsilleen anoppilassa ja sieltä sitten Nelli soitteli ja kyseli vieläkö pyllyyn kirveltää. Siinä taisi anopilla olla hauskaa ;D

Tänä vuonna ei lahjoja pitänyt tulla montaa... Mutta taas oli kuusenalus täynnä. Valoverhoa en saanut mieheltäni vaan hänpä osti minulle 40" telkkarin. Liekö hyvitystä viime vuoden verhosta? Tosin tämän ostoa olinkin suunnitellut, kun tuntuu, että vanhuus on tulossa ja sitä mukaa tuo näkökin heikkenee, eikä ainoastaan tuo ulkonäkö! Nyt mulla on iso telkkari, jota näkee tihrustaa sohvalta.