Korviksia pitkästä aikaa

Muutamat uudenlaiset korviksetkin sain tuossa tehtyä.

Tänään käväisin sairaalassa asennuttamassa ympärilleni erilaisia mittareita. Nyt mittaillaan yöaikaista hengitystäni eli riivaako minua uniapnea. Sairaanhoitaja oli sitä mieltä, että edellinen mittaus vaikutti hyvältä ja ihmetteli miksi minut oltiin lähetetty tähän tarkempaan mittaukseen. Toisaalta väsymykseni on valtava ja se vaikuttaa muistiinikin, niin on hyvä, että tämäkin tutkitaan. Tuntuu hölmöltä olla alle 40 ja kärsiä "dementiasta"!

Illalla saa tuo ukkokultani teippailla lisää johtoja kiinni minuun, jotta kestäävät yöllisen menoni. Tosin en tiedä mitä seuraavasta yöstä tulee, kun pitää pitää happiviiksiäkin nenässä...

Rakennustyömaa

Edistyy se pihan rakennustyömaakin. Hitaasti, mutta varmasti. Nyt odotellaan styrokseja, salaojia ja täyttäjää. Sähkömieskin poikkeaa maanantaina.

Älytön viikko...

...takana. Jotenkin ei ole ehtinyt edes pysähtymään, mutta nyt viikonloppuna ladataan!
Nukkekoti on kasvattanut kerroksia ja saanut uusia pohjaratkaisuja. Vielä yksi idea odottaa toteuttamistaan... Kun luulin, ettei vanerikauppaan tarvitse mennä, niin kyllä vaan täytyy.
Tällä hetkellä talo nököttää keskellä olohuonetta ja siinä se saakin odottaa seuraavaa siirtoa!

Myös projekti laihdutusleikkaus on saanut sykäyksen eteenpäin. Keskiviikkona tapasin kirurgin. Lääkäri puhui todella hiljaa ja minä, kovaääninen ihminen, jouduin todella terästämään kuuloa, jottei mitään menisi ohi.

Lääkärin puhe alkoi koko prosessin alusta ja pelästyin todella, ettenkö pääsekkään siihen. Mutta kun oltiin käyty leikkaus läpi, ennen ja jälkeen, sain lohduttavan kysymyksen. Haluatko edelleen leikkaukseen, vaikka tiedät riskit ja tulevan elämäsi suunnan? Tottakai, loppuun saakka! Ja mitä noihin riskeihin tulee, niin kaikissa leikkauksissa on riskinsä ja niiden mukaan on elettävä. Mitkä ovat riskit jos en mene leikkaukseen ja jatkan samaan tahtiin?

Olin tippua tuolilta kun lääkäri lupasi leikkausta ellei nyt tänä vuonna ennätetä niin heti alkuvuodesta. Niin pian? Lopuksi hän halusi katsastaa outokumpuni. On kuulemma hyvä, ettei se ala aivan heti rintojen alta ;)

Lopuksi sairaanhoitaja saatteli minut ulos huoneesta ja antoi puhelinnumeron hoitajalleni, joka ottaa seuraavan kerran yhteyttä ja projekti 10% pois painosta alkaa. Tosin se alkaa kunhan saan tietää leikkauspäivän, sillä pudotus täytyy tehdä nopeasti, jotta rasva maksan ympäriltä pienenee. Kuukausi kuulemma riittää ja hämmästelinkin tätä lääkärille, jotta kuinkahan niin paljon lähtee kuukaudessa, muttei se kuulemma ole täysin kiloista kiinni, jotta ei tarvitse murehtia.

Ihan seuraava kutsu tulee nukutuslääkäriltä, jos tämä katsoo aiheelliseksi tavata. Tosin minulla on 2 nukutusta takana, niin eiköhän tämä suju myös ongelmitta. Olen menettänyt korvan takaa syntymämerkin tai mikä lie ryhelö se sitten olikaan. Ja Nellin syntymän jälkeen luovuin sapestani. Enää sappeni ei kiehu ;)

Ensi viikolla saan mittariston unikaverikseni. Uniapnea tutkimus jatkuu.

Rakennuspuuhia

Nukkekodin rakentaminen on alkanut. Ihan kaikkia osia en ole vielä maalannut, mutta päätinpä kasata ne osat, jotka jo valmiina odottavat.

Heti törmäsin ongelmaan. Olohuone on kovin pieni... Ajattelin kaventaa porrastasannetta ja pätkäistä väliseinän, jotta olohuone avautuu portaisiin. Ei kai tuo hölmöltä näytä, sillä alhaallahan on eteinen, joka saakin olla isompi ja seuraavissa kerroksissa tuo huone on vain portaille???

Lisäksi ilmeni ongelma portaikossa olevan levähdystasanteen kanssa. Suunnittelija ei vissiin ole ihan loppuun asti ajatellut, sillä kaidetta ei saa millään asennettua hyvin sekä ylös- että alas meneviin portaisiin. Se oli toinen syy kaventaa porrashuoneita, mutta nyt se ongelma jää tuonne alakertaan. Jospa se selvenisi sitten kun portaiden kiinnitys on ajankohtaista.
Luulen, että joudun talon purkamaan vielä kappaleiksi kunhan tapetointi alkaa, mutta näin pääsen hahmottamaan mitä muutoksia pohjaratkaisu vaatii.

Tosiaan lomakin tuossa loppui, ja parin vajaan työpäivän jälkeen olikin jo aika taas pitää vapaata. Helppoa kuin heinänteko ;) No, viikonloppu sitten painetaankin hommia eikä ensi viikkokaan ole niitä herkullisempia, 9 tunnin päiviä... Ja keskiviikkona tapaan kirurgin!

Seuraava projekti?

Ainahan sitä saa haaveilla hommien ohessa seuraavasta ikuisuusprojektista. Onkohan se tässä? Löysin Huuto.netistä kauan kaipaamani lehden. Esitin taloa ukko-kullalleni ja pyysin häntä rakentamaan minulle tällaisen. Unelmieni täyttymys olisi Kannustalojen Rauhala, mutta meille ei kuulemma enää rakenneta mitään. Tämän talon täytyy riittää... Mutta jos vaikka miniversiona?
Saas nähdä?

Joka tapauksessa tiedän mihin sijoitan miljoonani, kunhan vaan lotossa ne voitan! En tiedä onko joku mainostaja kuullut perusteluni lottoamisesta kun palkintona on vain miljoona, sillä nämä uudet mainokset viittaavat siihen. Olen sitä mieltä, ettei kannata lotota kun pottina on vain miljoona, sillä salama ei iske kahta kertaa samaan paikkaan. Jos voittaisin vain miljoonan, se isompi summa jäisi voittamatta! Siis lottoan vain silloin, kun potissa on paljon enemmän rahaa ;D

Eikö jo pikkuhiljaa...

...voisi olla valmista???

Ensimmäinen valkoinen maalipurkki loppui ja kun kaupasta valitsin uutta, ei valkoista löytynytkään. Tarjolla vain listavalkoinen ja nehän eivät ole sama asia. No, onneksi appiukko (vanha maalari) lohdutti, että tämä listavalkoinen peittää paremmin ja sen kyllä huomasi. Vähemmällä olisin päässyt kun käteeni olisi jo ensimmäistä purkkia ostettaessa osunut tämä, sillä nyt on kaikki maalattava tällä sävyllä. Mies oli sitä mieltä, ettei niitä värejä noin pienessä erota, mutta minkäs teet kun tavoittelet täydellisyyttä?

Tänään aloitti tytär yläasteen -tai yläkouluko se nykyään on. Kyllä tuli tippa linssiin kun ajoin kotia kohti. Jostain syystä oli koskettavampaa kuin kouluun lähtö ekalle luokalle. Vai johtuuko tämä "herkkänahkaisuus" lähestyvästä loman lopusta?

Kauan kaivattu ukkonen

Illalla juuri kun lapset olivat menossa nukkumaan, vyöryi päällemme outo keltainen hetki. Eikä aikaakaan kun taivas löi tulta. Jyrinää ei juurikaan kuulunut, mutta se salamointi oli lumoavaa. Rakastan ukkosta, mutta lasten paniikki on kamalaa katseltavaa. Samuli oli varma, että talon päälle kaatuu puu, vaikkei lähellämme ole sellaisia puita, jotka voisivat aiheuttaa tuhoa.

Kun viimeksi saimme tällaisen myräkän päällemme oli vuosi 2001 ja silloin oli aihetta huoleen. Säästyimme silloinkin vahingoilta vain syystä, että autooni oli vaihdettu juuri renkaat niin se ei ollutkaan tavanomaisella paikallaan, johon sitten kaatuikin puu.

Nyt tuuli tuiversi todella kovaa ja oli suoranainen ihme, että 2 pientä mattoa pysyi tuuletustelineellä, vaikkeivat olleetkaan millään kiinni. Yöllä mietin pikkupyykkejäni, jotta noukinko niitä aamulla naapurin pihalta, mutta onneksi nekin olivat pysyneet mustekalassaan!

Sähköt katkesivat klo 22 ja uutta virtaa ilmestyi klo 5 aikoihin, kun makuuhuoneessa saatiin shokkiherätys valojen räpsähtäessä päälle. On se kumma, vaikka luulee sammuttaneensa valot, niin tasan tarkkaan joka huoneeseen ne syttyy sähköjen palautuessa.

Lomani viimeinen viikko on pyörähtänyt käyntiin ja niin paljon on tekemättä...

Se on täällä!!!

Le grand livre de la maison miniature: Christine-Léa Frisoni

Aloitin jokunen aika sitten tämän kirjan metsästyksen, sillä ylistelyt muissa blogeissa olivat sitä luokkaa, että tämä oli nähtävä. Nukkekotiharrastajien suosikki!

Metsästys osoittautuikin hankalaksi. Ranskan Amazonista tämän olisi saanut 28e hintaan, mutta tilatessa asettui kielimuuri pahimmaksi esteeksi. Englannistakin kirjan olisi saanut, mutten ollut valmis maksamaan 80 puntaa! Jokin muu keino oli löydettävä.

Valjastin kaverinkin ostoksille, kun hän suuntasi ranskan maalle, muttei sitäkään kautta onnistunut.

Viimein 17.7. googlettaessani uudestaan, törmäsin seuraavaan Amazoniin, Canada! Tilaus lähti samoin tein! Odotin kirjaa kuin hullu puuroa. Viimein viime perjantaina, 30.7. tuli tietoa, että kirjan toimitus viivästyy. Voi ei, mutta kuitenkin kirja on tulossa. Lauantaina sain viestiä, että kirja on lähetetty ja tänään maanantaina kuriiri toi kirjan. Aikas nopea viivästys!

Selatessani kirjaa en voi muuta sanoa kuin WAU! Kirjassa on paljon ohjeita ja kuvia nukkekodin sisustuksesta. Ja tuon kirjan kuvat ovat kuin oikeasta kodista otettuja, todella taidokkaasti tehdystä nukkekodista!!! Voi kun joskus itsekkin osaisin tehdä tuollaista jälkeä!!!

Suosittelen kirjaa ehdottomasti jokaisen nukkekotiharrastajan hyllyyn!!!